torstai 9. tammikuuta 2014

Epämääräinen rykäisy luopumisesta

Nyt on se aika vuodesta, kun porukka puhkuu parannusta. Yksi trendejä tuntuu olevan tavarasta luopuminen. Tällä en nyt viittaa kenenkään yksittäiseen kirjoitukseen tai haja-ajatelmaan, aivoissani risteilee cocktail muiden ja omia ajatuksia.

Noh. Ongelmana on nyt se, että mulla on ulosantiummetus, koska olen polkenut tänään kolmekymmentä kilometriä vesi-, räntä- ja lumisateessa ja lopuksi ihan kunnon tuiskussa, ja tämän päälle itkettänyt läskiäni harrastukseni parissa. Olen huolehtinut eskarilaisen vanhempainiltatilaisuusasian, ollut fyysisesti kahdessa eri paikassa töissä kahdeksisen tuntia, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, lataillut tiskikonetta ja ripustellut litimärkiä rapakossa kasteltuja tumppuja ja sukkia. Jokuhan ottaisi tässä vaiheessa järjen käteen ja korkeintaan luonnostelisi jotain mutta ehei, mulla ei sellaiseen ole aikaa, mun täytyy saada töräyttää tämä pihalle NYT.

Mulla on nimittäin kokeilussa sellainen filosofia, että arkea voi hieman hallita, kun keskittyy kunnolla yhteen asiaan kerrallaan, on läsnä. Kuten voi tästä blogientryni kiivaasta startista päätellä, hieman on läsnäolo vielä harhailevaa, mutta harjoittelu on päällä.

Siis siihen luopumiseen. En halua kouraista kovin syvältä maailmantuskan syövereitäni, mutta hieman olen pohdiskellut todellista luopumista. Jos päättää vähentää vaikutustaan maan päällä noin niin kuin materiaalisessa mielessä, mikä on todellista luopumista? Kyllähän sitä tulee kaikenlaista huijattua, niin kuin vaikka tavaroiden vähentämisen kampanjoissa helposti käy. Loppujen lopuksi ei liene kyse varsinaisesti luopumisesta, jos ensisijainen tavoite on vähentää romun määrää, ei rakkaimpien tavaroiden.

Olenkohan todella luopunut mannertenvälisistä lennoista? Mulla ei vain ole niihin varaa, mutta jos olisi, olisinkohan lespaava Malediivin-kävijä? Valitsenko luopumalla lentokoneen käytön kotimaan matkoilla? Vai onko vain niin, että inhoan lentämistä ja VR on mun mielestä oikeasti liikkumiseen mitä parhain keksintö. Olenko luopunut lihansyönnistä? Vai vain havainnut, että se teki mun oloni paremmaksi monella tapaa. Olenko luopunut yksityisautoilusta? Vai huomannut, että kun mulla ei ole autoa, mun on pakko ulkoilla joka päivä ja se tekee hyvää.

Vai pitääkö tämä kääntää niin, että luopuminen voi olla nautinto?

Ihan kaikki luopuminen ei kyllä ole. Monet hyvistä ystävistäni lutraavat mielestäni aivan törkeän kauan suihkussa, mutta en kyllä itsekään ihan 40 sekunnin kylmällä suihkuttelija ole, sen verran pitkä on tuo liehulettini. No entäpäs asuinneliöt? Noh, niitä on aika yltäkylläisesti, laskutavasta riippuen 23 tai jopa 40 per naama tässä asunnossa. Hyvin monessa asiassa tulee keikuttua keskitasossa, vaikka tekisi mieli kiillotella sädekehää ja aina vaan tiukentaa treeniä.

No seuraavaksi voi tietenkin laventaa eksistentiaalisiin aatoksiin oman olemassaolonsa merkityksestä ja siitä, kuinka kaikki Cheekistä amerikkalaisiin tuhlaavat enemmän kuin itse, lopputuloksena kysymys: mitä väliä? Mutta mun sielun korvennuksessa ei nyt ole kyse pelkästään maapallon tilasta vaan siitä, että ahneus ällöttää mua ihan helvetisti.

Että kyllä on tämä luopumisasia vähän masentavasti mielen päällä. En ole oikein päässyt asiassa eteenpäin, ei ole tullut pikavoittoja. Pienessä itseinhon marinadissa tätä pohdiskelen, mutta onneksi puoliso oli sen verran ahne että osti kolmenkymmenen prosentin alessa lähikaupasta mulle Viivi-siiderin ja itselleen Wagner-oluen. Kyllä sillä pahin happamuus taittuu.

6 kommenttia:

  1. Bloggerissa tapahtui virhe, menikö mun kommentti läpi vai ei, häh? No, eikun uudelleen: olen nimittäin pohdiskellut näitä luopumisen markkinoita myöskin. Ja luulenpa, että juuri muuta niillä ei saavuteta kuin parempi feng sui omiin kaappeihin ja sitten - hetken päästä - tilaa täyttää ne uusilla ostoksilla. Eli vähentämisen pitäisi tapahtua nimenomaan ketjun toisessa päässä, ostamisessa.

    Kauhean negistä puhetta, tiedän, kun onhan toisaalta siinä materian vähentämisen arvostamisessa myös hyviä puolia. Ainakin parempia kuin materian lisäämisen arvostamisessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep jep, en tosiaankaan halunnut itsekään negistellä, varsinkaan kenenkään toisen hyviä pyrkimyksiä. Tää kuuluu sarjaan "en voi olla ajattelematta".

      Poista
  2. Oon miettinyt ihan samaa. Itsellä on kodin raivaus meneillään, mutta kyllä sen motiivit on järjestyksen ja harmonian aikaansaamisessa, ei niinkään ekologisuudessa. En nimittäin näe, että se, että vähennän tavaraa itseltäni olisi jotenkin ekologista - kerran tehtyä ostosta ei saa peruutettua, vaikka tavaran laittaisinkin eteenpäin.

    Olen miettinyt sitäkin, että vaikka sitä luopuisi myös hankintapuolella, niin sitten kun sen ajatustyön on tehnyt, luopuminen tuskin tuntuu luopumiselta. Tarkoitan siis sitä, että päätöksen teko saattaa olla alkuun hankala, mutta sitten kun sen on tehnyt, asia alkaakin tuntua ihan luonnolliselta eikä yhtään siltä, että luopuu jostain. Pentti Linkola tuskin kokee jäävänsä jostain paitsi - uskon hänen kokevan, että hän elää juuri kuten haluaa.

    Edelle sanottu ei tietenkään tarkoita, että luopumisessa olisi jotain huonoa, on sen motiivi mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän sitä sitten tarraa niin tiukasti kiinni "saavutettuihin etuihin"? Jos luopumisen tunne muuttuisi helposti joksikin muuksi?

      Poista
  3. Siinäpä se, eli nautinnon lähde. Mitä jos todella nauttii niukkuudesta ja kieltäytymisestä? Eikö silloin vain ole onnekas luopuja, koska ilman oleminen on helppoa? Ahneus on ahdistavaa, mutta onko pienempi paha olla materiaalisesti ahne (rohmuta itselle kaiken minkä rahalla saa) kuin, miten sen nyt ilmaisisi, henkisesti ahne (eli onko se sitten itsekäs)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan riippuu henkisen ahneuden plaadusta ja näkökulmasta. Mulla painaa materiaalisessa ahneudessa poikkeuksetta ympäristönäkökulma, vaikka ajatuksia se toki herättää muillakin tasoilla, mutta "henkistä ahneutta" tulee sitten muuten mietittyä.

      Materiaalisessa ahneudessa lienee poikkeuksetta henkistä ahneutta, vaikka toki pitää korostaa tässä yhteydessä, ettei nyt puhuta tunteettomasta sotajoukkojen komentajasta tai ison korporaation tunteettomasta johtajasta tai jostakusta uuden maton ostaneesta bloggaajaparasta vaan ahneudesta sinänsä, osana ihmisyyden varjoja.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...