tiistai 30. heinäkuuta 2013

Marjanpoiminta, ja mitä se merkitsee

Selasin tässä läpi monen päivän blogikirjoitukset. Omat ajatukset ovat olleet marjoissa.

Marjojen fanitus on raskasta puuhaa. Tajusin juuri, että se sitoo kasvimaan ohella kaikki kesäni. Ei puhettakaan, että miettisin jotain pidempiä matkoja Suomen suven ulottumattomiin. Siinähän menisi marjasato ohi tuosta noin vain!

Marjojen saalistus on sukupolvien yli kurottelevaa toimintaa. Jos mietin sukuani, välkähtää mieleeni niin tätini, joka hokee "täällä on mättäät ihan sinisenä!" kuin äitini, jota suurempaa marjahullua saa hakea...Joka suvusta löytyy todennäköisesti vastaava.

Viikonloppuna veimme seurueella metsään punkkisyötiksi intialaisen ulkomaanelävän, joka tuskin sai sillä määrällä poimittua rahat paluulippuunsa (kuivakka hah hah). Keneenkään ei punkki tarrannut ja jopa minä parannuin hieman marjahulluudestani (tai sitten lieventyminen johtuu siitä, että pakastin alkaa olla täynnä). Mutta sanoisinko nyt näin, että vattua on hyvin, mustikat ovat isoja, punaviinimarjat check, hillat check, mustaviinimarjat check, lisäksi 25 kg mansikkaa check, ja laatikollinen puutarhavattuja check. Pelkästään viime viikonlopun anoppilahyökkäyksen myötä mukaan lähti 20 kg marjoja ja no, yksi herkkutatti.

En viitsinyt ottaa kuvia marjaämpäreistäni, sillä tiedostin liian kipeästi itsestäni tihkuvan lipevän tyytyväisyyden.

Marjaämpärin seksikkyyttä on huono kirkastaa. Vaikka marjanpoiminnassa onkin ajassa lipuvaa trendikkyyttä, sitä on huono tuotteistaa. Marjametsään kuuluvat suorastaan pakollisina varusteina kauhtuneet verkkarit ja jokin kammottava hupullinen yläosa, Off toimii eau de toilettena. Ainoat välineurheilumahdollisuudet ovatkin poimureiden saralla, ilmeisesti niitä on pitkävartisiakin. Puristit poimivat käsin.

Luottokortin vinkaisu ei tämän elämyksen äärelle tuo, vaan mahamakkarat kurtussa saa kykkiä tuntitolkulla, muutaman marjan takia.

Sanoisin, että suomalaisesta löytyykin trendikkyyden sijaan tervettä juurevuutta. Ei tämä varmaankaan puhtaasti kansallinen ilmiö ole, mutta aika suomalais-ugrilainen kuitenkin. Kyllä kaikessa marjojen parissa kyykistelyssä, pyllistelyssä ja rämpimisessä jotain iäistä viisautta on, hulluudeksi en sitä laske! Muistan, kun taannoin hillasuolla haakuroiva irlantilaiskaverini ihmetteli ääneen, minkä helvetin takia sitä kiviä sisältävää suon kultaa pitää hiki hatussa metsästää, mutta elämää nähnyt Intian mies olikin jo paremmin asian äärellä: Japani oli ennen hänen ykkösmaansa, mutta nyt se on Suomi.

Eläköön Suomi ja marjat!

p.s. Piipahdus lasteni isoisovanhempien sotajuttujen äärellä ("se kaveri meni niin pieneksi ettei jäänyt edes tunnistuslaattaa") sekä esikoiseni alituiset pohdinnat sodasta tekivät loppuun ihan spontaanisti toiveikkaan patrioottisen tunnelman.

4 kommenttia:

  1. Oon kyllä kade noista marjamääristä. Mää oon joka aamu toivonut vesisadetta, että ei tarttis mennä illalla mustikkaan, kun selkä on niin kipeä jo kyykkimisestä. Mutta joka ilta itteni löydän sinisen mättään viereltä. Liekö sitten kohtalon ivaa, mutta nyt sain nuhakuumeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi höh! Ainahan niitä voi ostaakin, jos vallan kellistyy petiin. Mustikka ei totisesti oo mun lempipoimittava, mutta marjana kovin monikäyttöinen.

      Poista
  2. Ihanasti kirjotettu, mä niin tykkään sun tyylistä. Voi, kun on niin pieni pakastin ja kaupat lähellä, niin en ole vielä oikein tuohon hulluuteen tarttunut vaikka sukurasite on vahva. Suuhun ollaan käyty keräilemässä ja halut marjaretkelle olisivat, mutta tuo nuorimmainen on hiukan hankala vielä. Otatko lapset mukaan marjaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vaan just syöntiretkille piirakkamarjaperiaatteella. Ehkä sitä jonkun vartin saa poimia, jos ottaa hyvät eväät ;) Muuten kyllä lapset viihtyvät, mutta meillä pienempi hermostuu hiiteen sääskistä.

      Paras on tietenkin, jos pääsee ilman lapsia ja ne elämysretket sitten erikseen. Meikäläisten huushollissa marjavapaa-aika sijoittuu jonnekin vapaa-ajan ja kotitöiden väliin, ei ole siis puhtaasti vapaa-aikaa mutta ei yhtä ikävä kotityö kuin vaikka siivoaminen. :P

      Tuleehan siitä kuluja, mutta ehkä kannattaa ottaa joskus ylimääräinen pakastin harkintaan. On kuitenkin oletettavissa, että suvussasi oleva "tauti" joskus puhkeaa. Suosittelen!

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...