tiistai 14. toukokuuta 2013

Uusi tuttavuus ja hieman poikkeavuudesta

Viime kesänä näin ensimmäistä kertaa valkovuokon, ja tänään näin (tietääkseni) ensimmäistä kertaa leskenlehden. Joo-o, etelämmässä asuville varmaan aika säälittävää, mutta tänne leskenlehti on tullut joskus purjelaivojen mukana ja ehkä se on jossain luimistellut paikallisena ilmiönä, kun en ole aiemmin nähnyt. Ehkä se nytkin oli siementänyt jotenkin ovelasti, sillä kukat löytyivät maansiirtokoneen nurmikkoon jättämästä urasta. Ajelin pyörällä ohi ja kiekaisin mielessäni jeskamandeera!

Tämä olis sitten mulle samalla myös virallisesti kevään ensimmäinen kukka, koska ostettuja narsisseja ja orvokkeja ei lasketa ja idänsinililjat ovat joutuneet hytisemään niin, että ovat edelleen vasta nupulla.

Jurputin edellisessä kirjoituksessani siitä, kuinka tuntuu siltä, että blogini on jotenkin vääränlainen. Sain pari sinänsä hyvin ajateltua kommenttia, että jokaisella on oma erilainen tyylinsä periaatteella "erilainen on rikkautta", väärää ei ole.

Nyt pieni täsmennyt aatokseeni. Nimittäin työskentelen päivittäin poikkeavuuden parissa. Joudun miettimään, mitä on, kun yksilö poikkeaa yhteisön asettamista normaaliuden määritelmistä.

Blogosfääri on yhteisö, ja samaan tapaan kuin tietoverkkojen ulkopuolella, myös virtuaalimaailmassa on omat kirjoittamattomat sääntönsä, arvohierarkiansa ja sitä myöten myös nokkimisjärjestyksensä. On myös tyylillisiä trendejä, jotka lähtevät etenemään, ja jos tarkalla silmällä seuraa, jutut myös kuluvat pian. Veikkaisin, että joillakin suosituilla bloggaajilla on suoranaisia paineita tuottaa sisältöä, joka olisi aina oikealla tavalla uudenlaista virtuaaliyhteisössä, joka tiettyjä sääntöjä noudattaa.

Ja nyt sitten vielä tarkennan lopuksi sitä, miten itse tämän itse kuvittelemani "vääränlaisuuden" koen: en panosta visuaalisuuteen riittävästi ollakseni kuvablogi. En kirjoita riittävän älyllisiä ollakseni älykköblogi. En kirjoita riittävän hauskasti ollakseni huumoriblogi. En kerro lapsista riittävästi ollakseni perhe-elämäblogi. En jätä lapsista kertomatta ollakseni raju ja epäsovinnainen blogi. En ole guru ompelussa, pihapuuhissa tai ruoanlaitossakaan, joten olisin aika paska harraste-esikuvablogi. Vaikka yritän kirjoittaa elämästäni vilpittömästi, en paljasta silti kaikkea eli en ole tirkistelyblogi. Ja jos miettisin pääni puhki blogini fokusta, astuisin liikaa ammattini varpaille ja yrittäisin ulottaa ammatillisen osaamisen sinne minne se ei kuulu, harrastetoimintaan. Eli sekin vahvuus, sisältöjen handlaaminen ja kirjoittaminen, on suljettu pois blogista.

En mahdu mihinkään genreen. Se se ongelma on.

Muuta ratkaisuahan tähän ei ole kuin jatkaa samoilla höyryillä.

Tässä vielä kamerakännykkäkuva todisteeksi tämänpäiväisestä "ihmeestä". Olen lähdössä reissuun ja se aina hermostuttaa etukäteen, joten leskenlehti tuntuu kasvin nimenä erityisen karmaisevalta. Yritin selvittää nimen alkuperän, mutta edes mainio kyselypalsta kirjastot.fi ei tiennyt aivan varmaksi vastausta.

Sen sijaan latinankielinen nimi Tussilago farfara viitannee yskän poistoon eli rohdosta on kyse. Kannattaa pysyä uteliaana, vissiin.



14 kommenttia:

  1. Nautittavan analyyttista luettavaa.

    VastaaPoista
  2. Mua alkoi hymyilyttämään nuo blogimääritykset. minunkaan blogiani ei voi oikein lokeroida suoraan noihin mihinkään, kunhan värkkään ja kiusaan vielä muitakin kertomalla siitä. :D

    Minäkään en lapsuudessani muista juuri leskenlehtiin törmänneeni, mutta nykyinen pihantekele tuppaa sitä joka puolelta. Pelottavaa sikäli, että se on käsittääkseni aika rasittava riesa, jos siitä ei pidä, kuten en kaiheasti keltaisista kukista pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukle kertoi mulle, että sillä saattaa olla 70 cm syvyiset juuret! Aika horroria.

      Poista
  3. Samoilla höyryillä jatkaminen kuulostaa hyvältä ratkaisulta :)

    Olen itsekin joskus pohtinut tuota, että suosituilla bloggaajilla saattaa todellakin olla paineita "lunastaa lukijoiden odotukset" ja ehkä omatkin. Jottei tämä nyt kuulostaisi ihan hirveän kateelliselta pikkublogia pitävän vinoilulta, niin sanotaan vielä, että mullekin tulisi paineita, jos lukijamäärä olisi kauhean paljon suurempi. Paine voisi pahimmillaan viedä ilon koko hommasta.

    Genreistä puheenollen, mihinköhän mä kuulun? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää olet mun mielestä lähinnä himotuunaaja :D Mutta ei liene tarvetta lokeroitua sen tarkemmin :P

      Poista
    2. Ai niin joo, ja kai sitä vähän voi vinoilla, kunhan ei ketään yksittäistä bloggaajaa tyrmää :) Eihän sitä seurailisi blogeja, ellei niissä olisi jotain kiinnostavaa.

      Poista
  4. Tämähän on just monipuolisuudessaan loistava blogi. Jos pitäisi valita vain yksi, niin lukisin tätä blogia. Puutarhahommat ei kiinnosta, mutta kaikki muu. Varsinkin se ei-muka-tarpeeeksi-älykäs-juttu. Sä et jaarittele liikoja, mutta muutamastakin rivistä saa jo paljon enemmän irti, kuin niistä (ainakin mun löytämistä) kilometrin mittaisista älykköjutuista. Kuvien, kröhm, rouheisuuden olen huomannut, mutta pahempaa olisi ylikäsitellyt kuvat. Et ehkä olisikaan suosikkini liialla visuaalisuudella, koska sisäinen kauneus (=teksti) on ehkä tärkeämpää. Kuvaton blogikin olisi tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks Anu. Pakko on välillä puutarhahommiakin päästä jaarittelemaan ;) Koitan aina kirjotella vastapainoksi sekaan jotain :P

      Poista
  5. Minusta sulla on semmonen kotoilublogi. Pienillä poikkeuksilla. :) Mullakin on kyl menossa blogi-identiteettikriisi. Jos on harkinnut lopettamista jo yli puoli vuotta, niin pitäisikö se tehdä? Jään miettimään asiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin mulla muuten varmaan on.

      Mikä sua nyppii blogin pidossa?

      Poista
    2. No vähän samat asiat kun sulla, ei ole oikein selkeää lokeroa, en tiedä mihin suuntaan menisi, punainen lanka on hukassa. Jos olisi selkeämpi blogi, niin olisi varmaan lukijoitakin enemmän, ja se tekisi bloggaamisesta mielekkäämpää. Mutta en oikein tiedä mikä blogini haluaa olla.

      Poista
    3. I hear ya. Tykkään kyllä sun blogista ja luulen, että pitkällä aikavälillä sen pito on sulle henkireikä. Välillä vaan katoaa se blogin pidon punainen lanka, luulen.

      Poista
  6. Hei
    Pitäisikö huolestua, en löytänyt omaa lahkoani noista sinun määritelmistäsi :) Just katsoin käsitöistä ottamiani kuvia, joissa on alustana ruttuinen lakana! Kuka toinen bloggaaja nyt sellaista taustaa käyttäisi. Pitäisi sillä Gimpillä häivyttää tai jotain...Ehkä me perustamme sitten yhdessä sellaisen "mihinkään kuulumattomien" blogiyhteisön. Täydellä höyryllä vaan eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kun pitää blogia, hiljalleen hioutuu se, mitkä on omat vaatimukset omalle blogille. Kuka sen on määritellyt, että pitäisi gimpata? Minä en itse asiassa ole lainkaan häivytettyjen kuvien ystävä! Mutta noin muuten tykkään kyllä hyvistä kuvista blogeissa. Jokaisella on oma makunsa :)

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...