torstai 24. tammikuuta 2013

Lohtumekko

Pari päivää sitten kuulin huonoja uutisia. Ei mitään kamaluuksia vaan sellaisia arkisia, minkä seurauksena jääkaapin ovi narahtaa ja seitsemän juustoleipää ynnä suklaalevy katoavat kitaan. Seurauksena etureppu pullottaa ja mieliala on mitä apein.

Minäpä en mennytkään kaapille vaan kokeilin lohtuompelua. Niinpä tein tämän lohtumekon!

Arvata saattaa, ettei tämän lohtumekon (taisipa olla Moda 4/2012 muokattuna) ompeleminen pelkkää lohtua tuonut. Ilahduttavasti nuo etuosan kietaisurakenteet kolmine vekkeineen tekivät vekkulia raivoefektiä ompeluun. Niistä selvittiin kohtuullisen seesteisesti ja tällä varmaan kehtaa olla niin kotona kuin cityn riennoissakin, sen verran on mukavuutta ajateltu. Kaavahan on juhlamekosta, joten siinä on useita muotolaskoksia, mutta tein tämän Marimekon trikoosta ja muokkasin hihat pitkiksi, jotta käy arkisemmasta asusta.

Kirjoitin tänä aamuna joogan sekoittamana postin siitä, kuinka olisi kiva kuulla, keitä lukijat ovat. Sitten panikoin, että jos kukaan ei vastaa, mulle tulee sellainen olo, ettei mulla ole yhtään virtuaalikaveria! Poistin kauhuissani kirjoitukseni ennen kuin ulkopuolisten silmät sitä näkivät (tai ainakaan moni). Laitetaan ihan vaan näin kevyemmin, että olispa kiva, jos heittäisit terkut!

Ja niitä lohtukuvia (jaa jäi vissiin silittämättä...):


Alla olevassa kuvassa mielenkiintoisena yksityiskohtana jonkun peiliin heittämää soossia, lähti kuin hauki rannasta, kun tästä kuvasta huomasin...


Painajaisvekit näkyvät tässä, vaikkakin hieman epämääräisinä.


Oujee, ei muuta kuin cityyn humppaamaan, niin kuin nuoriso sanoo...


23 kommenttia:

  1. Mukavan näköinen! :) Itsekin olen täällä tänään yrittänyt jonkinlaista mekkoa juurikin itselleni vääntää majapuun salaisen paketin antimista, mutta kyllä on vastustanut.. saapa nähdä valmistuuko!

    Peili on ihana, siinä näkyy elämisen jälki! (sanoo mun äitee aina kun kauhistelen sotkuja joka ruudulla..) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, tämä tahtoisi niin nähdä, mitä salaisessa oli! Tai voi kuvata myös sanoin...?

      Ja tosi jännää tuo töihin meno! Mun kokemuksella alku menee melko sumussa, semmoinen muutos se on, mutta ihan kivaa silti.

      Poista
    2. Mekko valmistui, tuskailujen jälkeen, josko ehtisi kuvailla sen ja muitakin ja jopa päivittää blogiaan viikonlopun aikana.. ;)

      Majapuun salaisesta löytyi vaikka mitä! :) joustista raidoilla (kelt-must-vihr-valk), raksu-koiria, mustapohjaista raitatrikoota, palloneulosta, ankkaneulosta, resoreita.. olikohan muuta.. vadelmaneulosta.. mahdottomasti kivoja joka tapauksessa! Tai mulle käypi aina niin, että tykkään monista livenä, vaik en nettikaupan sivuilla yhtään tykkääkään!

      Poista
  2. nomut hei - täähän oli kerrassaan mahtava idea: lohtu-ompelu! ja kuinka hieno mekko niin syntyikään!
    ps. mä oisin niin mieluusti vastannu siihen aikasempaankin postaukseen ;) mutko en päässy sitä lukemaan :)

    VastaaPoista
  3. Aikas ihana. Seuraavan kerran kun kuulet huonoja uutisia, voisit lohtuommella mullekin tälläsen. :)
    Ja nuo peilissä olevat...hmm... no jätetään sanomatta, mutta nauratti. Ihanan normaalia. Meillä kun on yli puoli vuotta siivottu suunnilleen kerran viikossa talo näyttökuntoon ja aina jää jotain tuollasia huomaamatta.

    Kukakohan mä sitten olen? Äitini tuossa vähän aikaa sitten huomautti blogini esittelytekstistä. Senkin päivittäminen on ollut työn alla ties kuinka kauan. Niin, että se 30 on jo tullut täyteen. Ai niin, olinhan mä syksyllä sellaisessa "koulutuksessakin", missä etsittiin sitää oma itseä. Näin kahden erityislapsen äitinä sitä tuppaa esittelemään itsensä sen ja sen äitinä ja aika äkkiä puhe kääntyy niihin lapsiin.
    Työpäivät kuluu terveydenhoitoalalla ja koti-illat nykyään käsitöiden parissa. Ja siinä välissä sitten hoidetaan noita lasten "harrastuksia", siis niitä pakollisia asioita.

    Pitäisköhän mun kaivaa tuolta vaatehuoneesta se Minä-kartta, jonka syksyllä tein, kun tämä kirjoittamien ei nyt tahdo luistaa. :)

    Tervetuloa vastavierailulle blogiini, siellä on myös arvonta menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä-kartta, kuulostaa jännältä :)

      Pitääpäs piipahtaa blogissasi!

      Poista
    2. Meidän piti ensin kirjata paperille ylös kaikki roolit mitä meillä on, laittaa ne tärkeysjärjestykseen, miettiä niille vastaroolit (miniä-anoppi, hoitaja-potilas jne.). Sitten päästiin silppuamaan vanhoja lehtiä, leikkaamaan kuvia ja kasaamaan isolle kartongille sitä "karttaa". Toinen oli sellanen puu mihin piirrettiin omasta kädestä se runko. Tippuviin lehtiin tuli ainakin se mistä halusi päästä eroon ja oliskohan siihen runkoon tullut se missä on hyvä. Oksiin taisi tulla se mitä kohti tavoittelee ja juuriinkin tuli jotain, en vaan muista mitä.

      Poista
  4. Viikon riemastuttavin sanonta: Vekkuli raivoefekti :D

    VastaaPoista
  5. Okei, nyt sille löytyi nimikin, lohtuompelu :)
    minä olen sitten varmaan vähän lohtuommellut, sanotaanko näin muutaman vaatteen verran jos katsoo viimeisintä blogipäivitystä. Ei vaan ole syntynyt tuollaisia upeita mekkoja, ei sinnepäinkään..... tuutko ompeleen mullekin, mä voin antaa vaikka muutaman hyvän inspiroivan murheen?? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin heti kurkkaamassa, siellähän oli vaikka mitä hienoa! Peitetikkikone herättää kateutta, vaikka oonkin kyllä riemuissani mun uudesta saumurista...

      Poista
  6. Heippa! Olipa hauska löytää blogisi, Sinulla on niin hauska tyyli kirjottaa. Mäkin lohtuompelen vai onko se sitten pakoa-arjesta -ompelua!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sekä että :)

      Ja kiva kun piipahdit blogissa!

      Poista
  7. Kiva mekko! Kyllä se lohtuompelu varmaan tekis tällekkin mammalle terää. Luulis siitä enemmän hyötyä olevan mitä suklaasta. ;)

    VastaaPoista
  8. Hieno mekko! Mä annan tahrojen olla peilissä. Meillä ne on lähinnä sormenjälkiä ja kuolaa, kun lapsi tykkää pussailla itseään. En jaksa olla koko aikaa hinkkaamassa.

    Mutta tulin sanomaan, että mun blogissa on sulle haaste, jos haluat ottaa vastaan, ei ole pakko, kun en tiedä onko haasteet sun juttu, mutta haastoin silti.

    VastaaPoista
  9. Mä nyt vähän viiveellä heitän terkut. Näin sen aiemmankin kirjoituksesi, mutta en sitten ehtinyt siihen mitään vastata. Niin että moi vaan, virtuaalikaveri ilmoittautuu :)

    Lohtuompelua vois kyllä kokeilla. Saattaa olla mukavempaa, kuin esim. lohtusiivous tai -lumityöt :D

    VastaaPoista
  10. Uuu mama!! Toi sopii sulle kyllä tosi hyvin! Ja tykkään väreistä, mun kaks lempiväriä. :D

    Mun blogissa on sulle haaste. :)

    VastaaPoista
  11. Ai vitsit ku on hyvän näkönen! Jes! Raidat ja kaikki kohdallaan muotolaskoksista huolimatta.

    Jonna

    VastaaPoista
  12. Moi! Harhailin tänne jonkun kommenttilinkin kautta ja tykästyin. Joten uusi lukija ilmoittautuu. Terkkuja martiniquelta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou ja kiva juttu, tervetuloa sieltä Martiniquelta tänne pohjoisiin tunnelmiin, ainakin näin virtuaalisesti :)

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...