Kaaoksen sietämisestä

Kuten moneen kertaan olen todennut, olen sinänsä puuhakas ihminen. Toisin sanoen toimelias, aina jotain tekemässä.

Mutta samalla olen järkyttävän kaoottinen. Olen aina ollut uskomattoman epäsiisti, mitä tulee järjestyksenpitoon. Ripottelen tavarat kuin ne olisivat pääni sisäisiä ajatuksia. Mitä sekaisempi pää, sitä sekaisempi myös lähiympäristöni. Muut perheenjäsenet eivät ole tässä todellakaan mua parempia, valitettavasti.

Tällä hetkellä ei ole saareketta, mikä ei olisi sekaisin. Keittiö on järkyttävä (kaikki energia menee marjanpoimintaan, marjojen perkkuuseen, sienten ryöppäämiseen, hilloamiseen jne), lattialla on viikonloppureissukassin vaatteet levällään (äidiltäni olen perinyt ilmaisun "kuin petolinnun perse", syljen sen suustani, kun olen riittävän kiihdyksissä...näköjään jaan arvokasta perintöä tyttärellenikin)...Viime viikolla unohtui esikoisen neuvola. Tänä aamuna tajusin, ettei kukaan ole hakenut postia LÄHEMMÄS VIIKKOON.

Kasvimaa on aivan varmasti järkyttävässä kunnossa. Kissa roudaa pihalle jatkuvasti pieniä eläimiä, joita Raatovastaava ei lukuisista kehotuksista huolimatta muista viedä pois ennen kuin naapurit näkevät. Piha on repsahtanut, akvaarion yleisilme on enemmän kuin ankea, pyykkivuori huojuu yskäisystä.

Aamut ovat säntäilyä edestakaisin, astumista pissavaipan päälle. kompastumista marjaämpäriin, vänkäämistä lasten kanssa, kissan mouruamista, sukan sotkemista mustikkaan. Töihin kiidän kuin absurdiin turvasatamaan.

Toisinaan mietin, onko muilla näin sekavaa ja epätoivoista räpistelemistä.

Mutta nämähän ovat valintoja. Oma arjensietokykyni ei ole parhaimmasta päästä. Siksi valitsen sienestyksen, kilpaurheilun, käsityöt, Mad Menin neloskauden, riennot vauvakutsuista gaaloihin ja puheenpitoihin (tulossa ensi viikolla, aargh). Valitsen myös luovan työni ja sen myötä toisinaan kehittyvän turhautumisen ja ärtyneisyyden.

Ei tämä mikään voittajan kertomus ole, mutta pitäisi aina muistaa katsoa, millaisen paletin on itselleen pelannut. Tällä hetkellä en opiskele enkä pyri aktiivisesti kehittämään itseäni. Keskityn nautintoihin, jotta ei lipsahtaisi liiallisen levottomuuden puolelle.

En juuri harrasta juustoisia toteamuksia, mutta onhan se niin, että jos meillä on yksi elämä, on meidän muokattava se itsellemme mieluisaksi, aina vallitsevien olosuhteiden puitteissa.

Siksi jatkan tätä puuhastelua, vaikka välillä tuntuu, että tässä on näissä olosuhteissa helvetin vähän järkeä.