perjantai 9. joulukuuta 2011

Puuhastelun poliittisuudesta

On tässä jo viikon verran painanut mieltä, kun Anu Silfverberg kirjoitti kolumnin (vai oliko se jotain muuta, luin sen hätäisesti pojan syöttämisen, oman syömisen ja keittiökaaoksen väistelemisen välissä) sisäänpäin kääntymisestä ja kotoilun lisääntymisestä. Vai mahtoiko se olla kotoilua, ehkä kirjoituksessa käytettiin jotain toista ilmaisua.

Siis kun taloudessa on epävakaata ja uutisoidaan synkkyyksiä, käperrytään sisäänpäin kodin pieniin puuhasteluihin, pieneen elämään. Kirjoittaja tunnisti toiminnasta itsensä, ja niin tunnistan minäkin, sehän tässä vaivaa.

Käyn tyhjäkäynnillä, kun seuraan maailman tapahtumia niin sivusta. Olen hyvin kulutuskriittinen ja ylipäänsä ilmiökriittinen. iPadin mainitseminen tuhahduttaa, hipsterien uusimmat vinkeet oksettavat. Uudet tarpeet ällöttävät. Ai tarpeet! mietin mielessäni sarkastisesti tuhahdellen.

Elelen pienessä pyhässä kolmiyhteydessäni, johon kuuluvat lähinnä puutarhapuuhat, pikku näpertelyt ja lukeminen. Missä on poliittinen vaikuttaminen? Missä maailmaan osallistuminen? Tekee mieli näyttää maailmalle keskisormea, iltaisin iskee maailmantuska ja käperryn ilmastonmuutokseen ja tämän koneiston loputtoman jauhannan tuomaan ahdistuksen peittoon...puuh.

Milloin palaan maailmalle? Mikä saa ihmiset jälleen avaamaan ja avautumaan? Tämä vihanneksena olo ärsyttää, vaikka vihannes tässä pitäisi ehkä ollakin. Ei enää yhtään hilavitkutinta. Suuria linjoja, kauniita muotoja, selkeyttä, puhtautta. Elämälle suunta ja merkitys, kohti parempaa. Pois turhanpäiväisestä näpertelystä. Maailman parantamista, jotenkin, onkohan se myöhäistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...