Arvoisa lukija,
En ole hyljännyt sinua kiusallani ja olenkin täällä taas. Meni muutama viikko hieman dramaattisemmissa merkeissä yksityiselämän saralla, mutta olen kyllä hyvän aikaa sitten keskittynyt jälleen lempitouhuuni _puuhasteluun_.
Olen puuhastellut kasvien parissa ja leiponut muutamaan otteeseen, kuppikakkuja Kodin Kuvalehden mukaan (tosi rasvaisia, yhden kerran kokeiluksi jäi...mutta kyllä ne kotoa katosivat) sekä oikein suklaisia muffinsseja, joita päädyin tekemään, kun suklaalevy unohtui ulos ja suli auringossa. Ja nyt tein pari huuto-net -pakettia ja toivon, että kampe etenee seuraavalle omistajalle. No mutta asiat alkavat varmaan ryöpsähdellä, kun on niin pitkä tauko viime kerrasta...
Koska olen ottanut tavakseni raportoida elämästä pienessä taloyhtiössä, otetaanpa nyt sitten aiheeksi Naapuruston Kersat. Senhän kaikki tietävät, etten ole kovin suuri lapsifani (poistetaan lähipiiri ja ystävät tästä luvusta...), joten varmaan voi kuvitella minun ilahtuneen siitä, että naapuruston penikat laukkaavat meillä ovea pimputtamassa ja kissaa rääkkäämässä. Koska luonnettani kuvataan kotipiireissä kauniisti termillä "ärhäkkä", olen kyllä jo itseäni vaivoin hilliten muotoillut, ettei meillä ole muita lemmikkejä (kuten isoa akvaariota), kissa ei ole kotona (nukkuvaa kissaa ei lasketa?) tai että pihalla lojuvilla leluilla ei leikitä, voisitte muutenkin jo mennä, heippa.
Onko omituista, että mun mielestä on omituista, että ne lapset hengaavat aamusta iltaan ilman vanhempiaan ja toisen rivitalopihalla, mukaan lukien juoksentelu ihmisten omilla pihoilla, ei vain yleisillä alueilla? Ja onko ihan normaalia, että ne leikkivät meidän pihan leluilla, vaikka niitä on erikseen kieltänyt ja pois häätänyt? Ja että ne tulevat nukkuma-ajan jälkeen vielä pimpottamaan ovikelloa?
Varmaan olen liian urbanisoitunut, jotta ymmärtäisin tämänkaltaista toimintaa. Tulee kylmät väreet ja tiedostan kivuliaasti, kuinka olen muuttunut rennosta teinixistä (köh) kireäksi kasvattajaksi....voi ankeus. Liian monta vuotta lähiössä teettänyt tän varmaan.
Teen oman päivityksen kasvijutuille, niin ei tarvi lukea, jos ei oo kiinnostunut puutarhansa huolehtimisesta...kiäh.
Ei oo omituista että on omituista. Oli sitä ittelläkin joku roti asioissa. Ja muuttuminen kireäksi kasvattajaksi on ihan yhtä luonnollista kuin se, että illalla ihan huviksensa ja nautintoa siitä saaden miettii, mitä klinkkeriä laittaa kellarin lattiaan. Ainahan voi tehdä lastensuojeluilmoituksen (nimettömänä) jos saa tietoonsa lapsen, joka on mahdollisesti huolenpidon tarpeessa. Kiäh kiäh ;)
VastaaPoistaJoo selvisi se tapaus, mitä porukkaa olivat...
VastaaPoista