Kesäpainajaisia

Näin painajaista kesästä: se oli menossa ohi enkä ollut edes kääntänyt kasvimaata. Mietin kauhuissani, ehtiikö edes paksoi. No, jokavuotinen lasku palstasta (15 euroa) tuli tänään, mutta olo ei oikeastaan helpottunut. Ennemminkin se lähentelee painajaista, kun ajattelen, miten kasvimaa pitäisi jossakin välissä kääntää ja sitten pitäisi kylvää, hankkia pari tainta, tsekata harsojen kunto, hakea pressut kesantokesää varten ja sitten vasta pääsisi edes haaveilemaan kitkemisestä. Muistan jokakeväisen väsymyksen, mikä on aika hullua, koska kyse on harrastuksesta.

Mun toimeliaisuuteni tunne on flunssan ja muun fyysisen matalapaineen takia painunut vähän passiiviseksi ja se huolettaa. Mun sivutoimintaa on suunnitelmien ohessa Hankintojen Teko, josta saan kans tunnetta aikaansaamisesta eli puuhastelusta. Olen kytännyt eräästä nettikaupasta erästä kylpyhuonemattoa jo pidemmän aikaa, ja aina kun alan tilata sitä ja ohessa vähän muuta, se katoaa! Olen hyvin turhautunut, grr. Oikeastihan saisin vain nautintoa kuluttamisesta, aika säälittävää. Jotenkin, kun ajattelen remontin paikalle jotain valmista ja siihen jotain kokonaisuutta, ajattelen samalla valheellisesti, kuinka maailmani on pala palalta valmiimpi ja jonain päivänä kas, se on valmis! Elämä on valmis sitten, kun kuollaan, mutta tällaisessa itseään juoksuttavassa asenteessa on jotain humalluttavaa.

Remontti on edennyt viime viikolla ja vielä maanantaina (ennen ripuliepidemian riehumista) huimin askelin. Huikea tunne. Vertailin jopa eri valkoisia (!) värejä ja mietin, mihin haluaisin sen juurikin valitsemani valkoisen taittaa. En pidä keltasävyistä, mutta vihreän ja ruskean lähistöllä hengailevat valkoiset (joissa tietty niissäkin hieman keltaista) ovat miellyttäneet Tikkurilan värikartasta. Aivan kuin hämärässä kellarissa sitten havaitsisi, taittuuko seinän väri lehtivihreään tai puudelinsontaan. Tikkurila on kyllä ovelasti nimennyt värisävynsä. Se on toimivaa tuotteistamista, jonka hallitsee myös Lumene.