Keijun minipuutarha

Järkensä menettänyt tässä moi. Tulin googlailleeksi "ihan muuten vaan" minipuutarhoja keijuille, ja niinhän siinä kävi, että piti lähteä toteuttamaan! Ja olipa niin koukuttavaa puuhaa, että tekisi mieli tehdä parvekkeelle toinen, ja mikäpä mua estäisi, ellen hyydy sitä ennen...

Mulla ei ole mitään rajaa siinä, minkä verran saan käyttää rahaa kasveihin, jos vaan rahaa on. Sen sijaan en muuten halua käyttää rahaa minkään uuden ostamiseen. Niinpä kaivelin hieman kätköjä saadakseni keijumaisia koristeita, kun varsinaista keijua mulla ei ole.

Esimerkiksi tämän posliiniesineen olen saanut joskus mummolta ja se on ollut kaapin perukoilla.

Huomautus tuosta taustalla näkyvästä terassista! Puolisoni on dyykannut sen satamasta ja materiaali on vanhaa laituria. Jos saadaan tuunattua terassi vähemmän epämääräisen näköiseksi niin siitä joskus myöhemmin. Minä kyllä sinänsä tykkään tuosta kuluneesta ulkoasusta, mutta kun en asu missään romuromanttisessa villassa...

Kuopuksen kanssa on meneillään neuvottelut, voiko sammakko asua keijun puutarhassa.

Vesiaiheen tein muovisesta juurespaketista.

Tyttären huoneesta ametisti kimmeltämään istutusten sekaan.

Kasvillisuudeksi valitsin muutaman kivikkokasvin, yhden pienen tuijan, kaunokaisen ja muratin. Lisäksi puikkasin muutama sipulikasvin mukulaa sekaan. Saas nähdä! Reunoille painelin sammalta, jota onkin runsaasti viimekesäisten megasateiden jälkeen.

Kasvimaakausi alkaa lähestyä, joten yritän laiskansutkisti puuhailla kotipihaa kuntoon. Laittamatta ovat erityisesti parveke sekä takapihan terassi öljyämisineen. Etupihan terassikin on tosiaan vaiheessa.

Himottaisi todella saada jonnekin vadelmaa kasvamaan. Tämä on rivitalopiha, mutta olen jo mahduttanut tänne kaksi mustaherukkaa (yksi puumainen, yksi perinteinen pensas), kaksi karviaista sekä yhden punaviinimarjapensaan, joka alkoi kasvaa itsekseen. Lisäksi toinen itsekseen alulle lähtenyt herukan taimi, luultavasti punaherukka, on tuloillaan. Lisäksi pihassa kasvaa pikkuinen perheomenapuu, mutta saa nähdä, rupeaako se koskaan tekemään hedelmiä. Jos on ideoita muista makoisista marjoista pienelle pihalle, otan kyllä kiitollisena ideat vastaan. Tyrnin poimin aivan mielelläni luonnosta eikä se olekaan samanlainen naposteltava kuin vaikkapa makeaksi kypsynyt karviainen. Olen yrittänyt googlailla perhevadelman ominaisuuksia, mutta en oikein löydä mitään. Kasvuvyöhykekään ei oikein natsaa.

Nooh, tällä kertaa tällaista. Olen ollut hieman apeana, kun en ole ollut kovin puuhakkaana, ja puuhakkaanahan olen yleensä tyytyväisimmilläni. Mutta ei tällaisia asioita saa pakottaa. Joskus on tarpeellista olla touhottamatta niin paljon ja yrittää kuulostella, mikä mättää.