Eipä täällä mitään. Tänään eksyin naapurin pihalle jälkikasvun perässä ja tulin puolivahingossa tehneeksi tämän ovikranssin. Naapuri katsoi tätä hieman säälien ja yritti lohduttaa, että tätähän voi parannella, mutta en suostu näkemään vikoja. Tämä on valmis.
Tänään oli myös joitakin hetkiä, kun tuntui siltä että olisi hereillä. Heti pimeän laskeuduttua alan hibernoida ja synkistyn. Se on marraskuu.
He, meillä on kanssa yksi sinnikäs orvokki, jonka alkuperä on tuntematon, kukkinut jo viikkokausia oven pielen hiekassa. Ressukka! Mutta tuo kranssihan on vallan hieno, ei ollenkaan ressu!
VastaaPoistaJoo, orvokkiressukat! Mutta vähemmän minä niitä säälin kuin liian aikaisin kurkistelevia sipulikukkahiippoja! Niitä en ole nyt bongannut.
Poista