Yksinäisyyden hyviä puolia

Kun on joka paikassa ihmisläjinä, sulloutuneena julkisiin ja vaeltavien laumojen riepoteltavana, hioo yksinäisyys aistit teräviksi. Iltalenkeillä kiinnitän huomiota rakennusten muotoihin, joen ääniin ja valaistuksiin, aamulenkeillä juoksen puistoon ja kuuntelen lintuja, katselen kukkia, hengitän syvään ja huokailen. Joskus jokin raivostuttaa ja teen pitkiä hyppyjä kadulla.

Tämä kaupunki on ollut mulle hyvä. Törmään ystävällisyyteen joka päivä. Joku puhuttelee junassa, kutsuu syömään, nauraa mun kanssa tai laittaa työpöydälle artikkelin aiheesta, josta mun pitäisi tietää lisää. En tiedä, kuinka sellaisesta kiittää vai ovatko eleet vastauksia sille, miten itse on. Tuntuu hirveän hyvältä vastaanottaa lämpöä, vaikka jotain mukavaa kohdatessa toisinaan miettiikin, ansaitseeko sitä. 

Yksinäisyyden pelko on jännä juttu. Kun yksinäisyyden voi valita, sitä kaipaa, mutta kun ei ole vaihtoehtoja, iskee hätä, vaikka tietää, että siellä jossain on kokonainen elämä. Ehkä yksinäisyyskin on hieman helpottanut, kun täällä tuntuu enemmän kodilta. Perheen 18-vuotias tyttö on syötävän söpö ja taiteilijaäitinsä jätti mulle reissuun lähtiessään kaljan pöydälle. Eihän tämä mun oma koti ole, mutta on ihan terveellistä ajatella, että koti pitää osata itse luoda uudelleen ja muuntautuvaksi. Tämä aika, jolloin oman olemassaolonsa merkityksen suhtauttaa lapsiinsa, on ohimenevä. 

Näen uutisissa niin paljon turvattomuutta, että haluan nauttia elämän pienistä yksityiskohdista. Siitäkin, kun työtä tehdessä tuntuu kuin työntäisi päänsä toistuvasti vessanpönttöön. Tai siitä, että työn hintana on ikävä ja syyllisyys lapsista. Siitä, jos mielessä on liikaa eikä saa unta tai kun tiedostaa kömpelyytensä. Yhtäkkiä vierestä saattaakin juosta kettu tai joku hymyilee, magnolian kukat alkavat avautua, tulee ehkä oppineeksi jotain uutta.

No nyt olen kuitenkin lähdössä kotona käymään.

Tässä vielä pari kuvaa lenkiltä tai työmatkan varrelta.

Maisemaa englantilaisessa puutarhassa. Ei siis silleen niinku Englannissa.

Sipulikukkia englantilaisessa puutarhassa.




En ole koskaan aiemmin nähnyt kukkivaa magnoliaa. Tämä on ihan melkein kukassa.