sunnuntai 22. marraskuuta 2015

10 syytä vihata joulua

Kuten jotkut uskolliset lukijat tai minut reaalimaailmassa tuntevat saattavat tietääkin, en ole jouluihmisiä. Käsitelläkseni jokavuotista angstiani päätin listata joitakin seikkoja, jotka saavat jouluahdistuksen kumuloitumaan. Sen perimmäiset syyt ovat arvoitukselliset. Ymmärtänette, että tekstini tarkoituksena ei ole a) paheksua jouluihmisiä tai b) syyttää ketään tai mitään tekijää tai henkilöä joulukammostani. Mikään ei kuitenkaan poista yli 20-vuotista perinnettäni, joten ehkäpä tämä voi olla eräänlaista vertaistukea muille ei-jouluihmisille. Ja jos koet olevasi niin fakiiri että pystyisit antamaan vinkkejä joidenkin epäkohtien tahi asennevammojen kiertämiseen, niin mielellään! Otan kaikki vinkit vastaan.

1. Tavaravuoret syöksevät maailmanlopun tunnelmiin.

Jouluun liittyvät niin tavaran tyrkyttäminen, turhuuden torit kuin sitten myös lahjavuoret ja paperikääreet. Jotenkin ajaudun vuosittain aktiivisemmin maailmanloppua ajattelemaan.

Tänä vuonna olen yrittänyt tehdä kaksi parannusta: olen sopinut sukulaisten kanssa, ettemme anna toisillemme lahjoja. Poikkeuksena on puoliso, jolla on tapana antaa jotain käytännöllistä (viime vuonna sponsoriapua polkupyörän välttämättömään uusimiseen). Tässä on se miinuspuoli, ettei saa lahjoja, vaikka se olisi sinänsä kivaa. Minä pidän tavaroista. Ja muista huomionosoituksista. Mutta no.

Toinen konstini on yrittää metsästää käytettyinä joitakin lasten lahjatoiveita. Jotenkin se hieman helpottaa ajatuksellisesti, en tiedä miksi.

2. Joulu vie rahaa.

Siis ihan tuhottomasti. Jos joku keksii, miten ei, niin kertokaatten. Tänä vuonna hommaan lahjat siis kummilapsilleni, kuopuksen hoitajalle sekä puolisolleni. Osa lahjoista ovat aineettomia tai itse tehtyjä.

Tänä vuonna rahaa ei siis mene lahjoihin kovinkaan paljon. Mua ei sinänsä haittaisi lainkaan törsätä muihin, mutta kun mulla ei ole niin isot tulot että niillä saisi niin hienoja lahjoja ja niin monelle kuin haluaisin. Lisäksi joulunajan syömiset ja kulkemiskustannukset nostavat suurestikin budjettia.

3. Jouluna ei ole kontrollia ajankäytöstä.

Haluaisi ja pitäisi nähdä kaikkia sukulaisia, muttei tiedä milloin ja miten. Seuraa säätöä ja sählinkiä, mikä ei sinänsä ole kenenkään syy, mutta jotenkin vain stressaannun, kun en tiedä, missä olla ja milloin, ja joulunvietto ei sitten näytä oikein keneltäkään.

4. Olen kykenemätön täyttämään omia odotuksiani joulun valmistelun suhteen.

Jotenkin päässä aina naksahtaa ja haluaisin idylliä, jota maalaillaan naistenlehtiin. On väännetty jos jonkinlaista sörsseliä ja nautitaan kynttilänvalosta ja muista ihmisistä. Eivätkö nuo ihmiset ole viikkotolkulla vääntäneet joulua valmiiksi samalla, kun paketoivat vuoden viimeisiä hommia, jotta pääsevät viettämään joululoman, josta eivät sitten muista jälkikäteen mitään? Kyllä sitä on pettynyt jos/kun ei saa lähetettyä joulukortteja, tai jos ei nyt vaan jotenkin tunnu niin nautinnolliselta. Jouluvalmistelut sattuvat samaan ajankohtaan kuin monet työ- ja harrastuskiireet (tulisiko nyt kiittää polvivammaa, jonka vuoksi olen omien harrastusteni puolesta poissa pelistä.)

Haluaisin sen täydellisen joulun, mutta en tavoita sitä.

5. Joulu on kitschiä.

Siis miettikää: joululaulut, kaikki pakkopunaista, kulkusten kilinää, Coca Cola -pukki. Poikkeuksena paperitähdet, kynttilät ja jotkut ei-punaiset joulukoristeet.

6. Lasten odotukset jännittävät.

Joulu tuntuu olevan lapsille mieluisa juttu ja se että omasta mielestä joulu on anaalista, jotenkin se vain stressaa lisää.

7. Varsinainen joulun sanoma on unohtunut.

Vietetään siis mässäilyn ja kulutuksen superjuhlaa eikä oikein tiedetä, miksi.

8. Edelliseen liittyen, joulunaika lihottaa.

Myönnetään, että pikkujoulukaudella saattaa olla oma osuutensa. (En lainkaan inhoa pikkujouluja.)

9. Kasvissyöjän joulumenu on vähän ankea.

Ei jouluun kuulu yhtä lailla kasvisherkkuja kuin sekasyöjillä. Pidän kyllä suuresti lootista, juustovalikoimista ja koska syön kalaa, niin nekin ovat joulupöydässä maistuvia. Pidän myös äitini ja anoppini taikomista joulupöydistä, mutta istun niiden äärellä kuin jokin käenpoika, jonka olisi kuulunut itsenäistyä aikaa sitten. Olen varhaiskeski-ikäinen, joka ei itse laita jouluaan.

Ehkä tätäkin puolta voisi vähän miettiä.

10. Tuntuu että joulu on jokin vapaamuurarijuttu, vain tietyille.

Osa jengistä huokailee niin ihastuneesti joulunodotusta ja meikämandolino ei pääse kyseisen junan kyytiin. Laiturilla seison, orpopiru.

BONUSSEKTORI: Jotkut hölmöt alkavat puhua joulusta jo marraskuussa! *krhmn*

10 kommenttia:

  1. Mulle tuli sellainen olo, että listan aika moni kohta käsitteli vähän samaa asiaa. Näetsen. Että joulu harmittaa, koska tavallaan siitä haluaisi tykätä, mutta ei pääse geimeihin sisään?

    Vai tulkitsenko omiani?

    VastaaPoista
  2. Hep! Minäkään en lukeudu jouluihmisiin. Mutta olkoon tämä nyt sitten vaikka vinkiksi tai miksilie. Kannattaa lopettaa joulun suhteen kaikenlainen tavoittelu ja asioitten tekeminen siksi, että "niin kuuluu tehdä". Me ollaan nyt toista kertaa lähdössä joulunpyhiksi pois kotoa. Vielä ei tiietä tarkaan minne, johonki riittävän lähelle että lapsetki jaksaa automatkan, mutta riittävän kauas, ettei tarvi tehä pakkokyläilyjä kumminkaimantäteille ;) Meille joulu on pääsiäisen lisäksi ainut hetki vuodesta kun koko perhe on pidempään kuin puolitoista vuorokautta yhtäaikaa lomalla. Ehkä jopa kolme kokonaista vuorokautta jos hyvin käy! Siitä otetaan siis ilo irto, mutta kinkkua, laatikoita tai koristeita siihen ei tarvi. Näillä eväin mää oon ihan ministi tänä vuonna alkanu jopa odottaan joulua. Tein epähuomiossa jopa yhden suodatinpaperikranssin ja ripustin lapsille jouluvalot ikkunaan..
    kohta 6. aiheutaa silti välillä stressiä, ei tahdo päästä ihan kiinni siitä lasten hypetyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mää en just osaa päästää irti siitä ajatuksesta että joulu on ikään kuin kaikkien muiden juhla kuin mun. Vaikkei kukaan mitään vaatimuksia sinänsä esitäkään, ja vaikken haaveilekaan erakkojoulusta.

      Mutta sulla on virkistävä asenne! Ja mukana riittävästi rohkeutta!

      Poista
  3. Nostan kädet pystyyn, aloitin jo marraskuussa. :D En niinkään siksi että uskoisin olevani jouluihminen, vaan siksi että olen kaupan alalla duunissa, ja kun töissä oli laittanut joulua jo marraskuun alussa, ellei lokakuun lopussa, niin johan se alkoi kotonakin tuntumaan että miksikäs ei vähän laittelisi jo ulkovaloja.. :D

    Täydellistä Joulua kun lakkaa tavoittelemasta, on fiilis heti paljon parempi. Käytettynä olen löytänytkin joitakin lahjoja, tosin en uskalla esim. kummilapsille ostaa käytettyä, omille vain. Ja laitoinpa miehelle joskus kirjaston kirjankin joulupakettiin, jotta saa joululukemista, mutta ei tarvitse täyttää omaa kirjahyllyä. Se oli ihan hyvä herja, ja mies ymmärsi pointin ja luki onnessaan. :D No siinäpä muutama hajanainen ajatus. Haaveilen lahjatomasta joulusta kunhan lapset aikuistuvat, siihen saakka nautin heidön ilostaan kun saavat toivomansa lahjat, ainakin osan niistä. Meillä ei muuten ostella juurikaan leluja tms turhaa tavaraa, joten joulu olkoon poikkeus, kunnes kasvavat. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on yksi kummilapsi, jonka vanhemmat ei missään nimessä halua uutta romua. En tiedä kuinka hyvin oon onnistunut, mutta on ollut hauskaa mietiskellä erilaisia lahjaideoita. Oikeastihan lahjan takana on enemmän se halu olla edes symbolisesti lapsen elämässä, kun yhteyksiä tulee pidettyä ihmisiin vähemmän kuin tahtoisi. Siksikin on kiva antaa lahjoja – vaikka sitten aineettomia tai kierrätettyjä (joissa ei tosiaankaan ole vikaa).

      Meillä sama, eivät muuten saa juuri tavaroita, mutta toisaalta kertyy niitä nurkkiin tilaamattakin. On synttärit ja joskus tulee muita lahjuksia. Oon koittanut opettaa että osaisi luopua sitten kun ei enää tarvi, ja mietittäisiin tarkkaan mitä halutaan ja kestääkö aikaa ja käsittelyä. Isommalla jo paremmin handussa, pienempi rakastaa kaikkea romua (kirjaimellisesti, rakastaa roskia ja niistä väkertelyä, ja mitään ei saisi heittää pois).

      En ehkä tavoittele Täydellistä Joulua mutta joulu vaan tuntuu vetävän eri suuntiin, se ei ole kenenkään ja minkään näköinen. Ja ne eri suunnat on silti sinänsä mieluisia, ja siksi joka joulu on ratkaisematon ristiriitatilanne. Onhan tää sikäli turha tyhjänpäiväinen ulina, mutta joka vuosi pitää hautoa läpi. :/

      Niin ja hei, minähän vain tsemppaat, jos touhuat jo joulua! :D Jos oikeen heittäydyt niin ehkä saattaa vähän yrjöttää pahimmat tunnelmoinnit mutta annan kaiken anteeksi :D

      Poista
  4. Hyvä listaus. Ite kyllä tykkään joulusta, mutta kyllähän se tavaramäärä ihan vähän ahdistaa. Ja jätemäärä. No, ei meilläkään juuri muulloin lapsille mitään osteta ja niillä on aika vaatimattomat toivelistatkin. Kierrätyksestä yritän hankkia sopivia lahjoja lahjottaville ympäri vuoden ja olen tänä vuonna siinä hyvin onnistunutkin. Tyttö on pitänyt pari kertaa lahjoa pois kirpparin kassalta, että saan kaivettua ostoskorista lapsien lahjoja tiskille. Vielä on huijaaminen onnistunut.

    Sukulaisten tapaamisesta mäkin stressasin vielä silloin kun niitä oli. Nyt kun omat ja miehen vanhemmat sekä se täti, jonka luona vielä viime jouluna käytiin, on kuolleet, stressaan ihan vähän siitä, ettei ole oikein mitään paikkaa missä voisi käydä.

    Punainen ei ole mun jouluväri ja tän kasvissyöjän jouluherkku on suklaa. Mikä kyllä näkyy. Valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä teidän on aika miettiä joku uusi kiva perinne, kun ei ole sukulaisvisiittejä? Meillä visiitit on aina pienoinen palapeli, en haluaisi luopuakaan niistä, mutta ikään kuin päinvastainen ongelma kuin teillä nyt.

      Pitkäjänteistä ympärivuotista lahjanhankintaa, vau! Vaatii jo pientä suunnitelmallisuutta!

      Poista
    2. Ja ympärivuotinen lahjanhankinta vaatii myös sen, ettei hukkaa niitä lahjoja tai unohda. Kuten myös on joskus käynyt. Mutta onneksi tulee aina uusi joulu.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...