sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Elämän suunnittelusta feat. helmikuun ruokahaaste

Tällä viikolla olen pohdiskellut Elämän Haltuunottoa ja Sen Suunnitelmallisuutta. Kävin nimittäin kehonkoostumusmittauksessa ja sen seurauksena pohdin, saisinko itsestäni fitness-gurun. (Hieman olen myöhässä aiheeni kanssa, koska tammikuun eka puolisko on jo ohi, mutta ei se mitään.)

Pohdinnan lopputulos oli kielteinen, mutta yritin yhtä kaikki leikkiä ajatuksella. Olen esimerkiksi kysellyt sieltä sun täältä, miten voisin säätää fitnessiä elämääni. Vastaukset leviävät joka suuntaan ja lopputulos hämmentää. Kehonkoostumusmittauksessa sanottiin, että läskiä voi polttaa aerobisella treenillä. On ollut kaikenlaista kuntosalitreenin tuputusta ja HIIT-tekniikkaa. Jälkimmäistä saattaisin oikeasti kokeilla, ja aerobisellekin myönnyn sen verran, että päätin yrittää yhtä kävelylenkkiä viikonloppuun.

Käytännössä en kuitenkaan saa kasvatettua liikuntamäärääni tai juotuja vihersmoothieita per viikko. Ja miksi? Koska tunnen itseni, tunnen jaksamiseni rajat, aikataulujeni rajat, kukkaroni rajat, lasten, kotitöiden, töiden ja levon vaatiman ajan. Jos ottaisin uusia kunnianhimoisia tavoitteita, pettyisin tovin päästä.

On löydettävä kompromissi, mistä tykkää ja mikä tuntuu omalta eikä yrittää päälleliimata itselleen jonkun toisen elämäntapaa. Ei sen vuoksi, etteikö tuo elämäntapa voisi olla äärimmäisen hyväksi, vaan siksi, että ihan kaikessa tulee olla itselleen uskollinen. Hyvän kunnon tavoittelu on vaikea juttu kaiken muun ohessa ja siksi siinä tulee ottaa huomioon kaikki sudenkuopat, repsahdukset, itseinhot, flunssakierteeseen tyssäävä tahti sun muut.

Elämän voi ottaa haltuun vain siinä kehyksessä, mikä on jo ennestään tuttu. Sitä voi suunnitella vain oman itsetuntemuksensa rajoissa. Haaveilin hetken lisääväni vaikka yhden uinti- tai juoksukerran (no, ehkä sitten, kun on paremmat juoksukelit) viikkoon, mutta ihastuin sitten näihin ajatuksiini. On ihanaa, että haluaa joskus lukeakin kirjaa tai katsoa tv-sarjaa. On ihanaa, kun elämästään ei rakenna pelkkien suoritusten putkea.

Jotta en kuulostaisi liian löpsöltä, täytyy lisätä, että tietenkin itsensä haastaminen on tärkeää, eikä pelkkänä sohvaperunana pötköttely ole kellekään jees. (Tarkennuksena myös, että liikun jo nyt "riittävästi", mutta ainahan voisi liikkua lisääkin.) Mutta musta ei tule sitä eturivin korallinvärisessä topissa heiluvaa solariuminhehkeää misua, jolla on ne trendikkäät jumppahousutkin vieläpä, ja se on ihan jees.

**

Tämän kuun ruokahaaste jäi vähän onnettomaksi, koska talous on ollut jälleen hippasen kuivahtanut ja siinä on mennyt inspiraatiokin sitten. Jos jollakulla on ideoita siihen, miten hyvä ruoka ei maksaisi, kuulen mielelläni. Appelsiineja on syöty, samoin marjoja pakastimesta. Muuten sitten yksinkertaisempaa linjaa, kasvislinssikeittoja ja sellaisia.

Tämän kuun teema on yksinkertainen mutta toimiva:

Käytä sitä kotimaista kalaa

Eli käytä sitä kotimaista kalaa. Ostin ahvenia kaupasta ja ne olivat kyllä kalliita. Lisäksi oli tuoreita vihanneksia salaatinomaisesti, vaikka salaattiakin on harvoin. Yritin miellyttää esikoista, joka sitten sanoi, ettei ruoka ollut sellaista kuin hän toivoi. Huusin helvetin helvetti ja sanoin, etten enää yritä toteuttaa kenenkään ruokatoiveita. Sellainen kypsänpuoleinen ilta-ateria oli.

Reseptihän on sellainen, että pyydät tai ostat ne kalat ja sitten käsittelet. Nämä olivat jo fileinä, joten paistoin ja söin.

Joskus olen haaveillut, että olisin lyönyt hynttyyt yhteen sellaisen eräjorman kanssa, joka tykkäisi kalastaa. Toistaiseksi paras eräjorma on kuitenkin tyttäreni, joka voitti viime kesänä onkimiskilpailun. Minuahan onkimishommat inhottavat, kun en haluaisi mitään elukkaa hengiltä, mutta näköjään mulle silti maistuvat ahvenet.

Ajattelin, josko tulisi ostettua tuoretta kalaa enemmänkin, ja ei siis sitä lohta vaan silakkaa, haukea, ahvenia,... Voisi miettiä vaikka jotain uutta silakkareseptiä, koska hallitsen vain silakkapihvit. Mutta onko tämä taas sellainen tuhoon tuomittu Suunnitelma...? Liiallinen yritys ottaa haltuun?


4 kommenttia:

  1. Hyvää tuumailua taas. Eräjorma olisi kyllä kalan suhteen hyvä juttu. Mutta sitten saisi olla paljon myös yksihuoltajamirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just tuo mirjailu mun piti kirjoittaa myös auki, mutta unohdin. Jetsulleen niin. Täysin samaa mieltä.

      Poista
  2. Olipa minulle tarkoitettu pohdiskelu:) Eikö tunnukki että revitään joka suuntaan ja vielä pitäs ehtiä kuntoilla missin mittoihin;) Mutta kuka sitä vaatii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in. Se on toisaalta ja toisaalta, terveyden ylläpito on tietty tärkeää, mutta muuten kuulee monesti naisten harmittelevan tyyliin "kiloja on vielä kolme enemmän kuin ennen ensimmäisen lapsen syntymää seitsemän vuotta sitten" ikään kuin iän karttuminen ei tekisi tehtäväänsä.

      Olen siis kyllä aktiivisen liikunnan kannalla, mutta on sen järjestäminen ja jaksaminen joskus vaikeaa!

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...