perjantai 25. lokakuuta 2013

Tavaraähky

Mulla on pienimuotoinen tavarakriisi (joku voisi kysyä, mitä kriisiä mulla ei tällä hetkellä ole) ja lisäksi pieni blogihiljentyminen. Ne liittyvät hieman yhteen. Kirjoitetaan siis siitä. Hoito on oireenmukaista!

Blogithan ovat ihania rentoutumisen paikkoja, mutta monet niistä keskittyvät tavaraan. Ja siihen minä juuri olen kyllästynyt. Blogit ovat olleet rentoutumisen ohella pakenemisen paikkoja. Niihin paetaan kaikkea ikävää. Jos tavarasta tulee ikävää, mihin pakenen?

En ole sortunut hullutuksiin tai vingutellut visaa. En ole myöskään tässä kuussa ollut niin persaukinen, joten en ole ajatellut rahaa alinomaa pakonomaisesti. Minulla on ollut vapaus, ei pakko olla käyttämättä sitä. Eli mitään henkilökohtaista painolastia tässä ei tavallista enempää ole.

Ehkä olen vain saanut silmiini liikaa aistiärsykkeitä, liikaa toistuvia kuoseja, sisustustavaroita ja kotien kauniita nurkkauksia. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Mietin, että mitä helvetin väliä. Miten ne liittyvät mihinkään?

Kyllä minä silti aion blogeihin kurkkia entiseen malliin. Helpottaa vaan, kun saa täällä tunnustaa.

Listaan tähän vielä muutamia tavaroihin liittyviä ajatuksiani. Mielessä pyörineitä, vielä jäsentymättömiä.

* Jos tavara tulee, tavara lähtee. Tämä ohje on kaverini ja hänen lapsena aktiivisesti käyttämä. Itse en ole kasvattanut lapsiani tavaran kohtuullisuuteen. Siitä ei vain ole pidetty numeroa ja sitä ei ole ollut liikaa. Vaatteita kierrättäessä ja pikkuveljelle tai kaverieni lapsille antaessa on opeteltu luopumista. Mutta tavara tulee, tavara menee -järkeily on jäänyt miettimättä. Vanhojen askartelukirjojen mystinen katoaminen saisi loppua, tilalle voisi tulla tietoinen päätös jonkin tavaran poistumisesta. Kierrättämisestä, hävittämisestä, tasan siitä mitä sille tapahtuu. (Olen itse pohjamutia myöten materialisti ja sentimentalisti. Yritä siinä sitten heittää veke edes lussahtaneita tohveleita. Saati sitten opettaa toiselle!)

* Olemassaolevan tavaran hyötykäyttö. Silloin kun ei ole yhtään rahaa, kaikki hankinnat ahdistavat perinpohjaisesti. Rahaa pitää olla hiukan, jotta energiaa riittää pieneen kekseliäisyyteen. Joskus leikin ajatusleikkiä siitä, millaista olisi, jos ei saisi yhtään uusia tavaroita. Miten keksin jostain soveltuvan tavaran? Tämä ajatus on mielestäni suorastaan yhteiskunnallisesti virittynyt, sillä kertakäyttökulttuuri ei ole ikivanha eikä se myöskään iäti pysy. Rahaa vaan ei saisi olla liian vähän tai liikaa, jolloin heräisi ahneus helppoon ratkaisuun. Omalla kohdallani olen jo puolitoista kuukautta etsiskellyt sopivankokoista pahvilaatikkoa nukketaloksi (ei ole tärpännyt). Vielä alkuviikosta googlailin työtuoleja, jotka hankkisin sitten, kun olisin säästänyt riittävästi. Mutta pahus sentään. Seuraavana päivänä katsahdin nurkkaan eräässä hylätyssä rakennuksessa. Siellä ne olivat, ne meikäläisen työtuolit. No tietenkään mikään ei ole niin helppoa, koskaan. Kolmen puhelinsoiton jälkeen sain kehotuksen soitella ensi viikolla uudelleen, lupa-asiat pitää varmistella. Kuulosti toiveikkaalta: "Minä en niihin ainakaan erityisellä rakkaudella suhtaudu", eräs totesi. Peukut pystyssä.

* Jos tekee mieli keräillä, voi leikkiä Entä jos kuolisin -ajatusleikkiä. Mietin, millaista olisi käydä läpi kuolinpesääni. Minkä ihmeen takia sillä on tällainen ja tällainen? Oikeasti? Siis ihan totta? Olen päässyt siihen pisteeseen, etten enää keräile levyjä tai kirjoja, elokuvia en sentään koskaan ole keräillyt. En väitä, etteikö mulla edellämainittuja olisi. Mutta olen hieman vähentänyt keräilyn arvoa ajatuksissani. Olen jopa välttänyt kirpputoreja, jotten keräilisi lasikippoja, koska ne vaan on niin kuumottavia.

* Tavaroiden kierrättäminen konkretisoi sen, mitä tavaralle tapahtuu. Ostotapahtuma on yleensä miellyttävä. Hyvästijätön hetki on vähemmän miellyttävä. Osa heittää epämääräisen säkin Konttiin samalla tiedostaen, ettei kamppeista enää todellisuudessa löydy kelvollista toisen ylle. "Ehkä tätä joku vois vielä käyttää, jos ompelee tahran päälle kuvan ja laittaa tohon napin." Tätä en laske kunnialliseksi kierrättämiseksi, ellei sitten kassissa tosiaan ole laadukkaita vaatteita. Konttia ennen onkin paras tehdä tuskallinen päätös itse. Onko tämä vielä korjattavissa tai muuksi muokattavissa? Kannattaako vetoketju ja napit ottaa talteen? Onko tämä tuleva nukenvaate tai siivousrätti? Kun on riittävän monta kertaa pohtinut vanhojen trikoopaitojensa äärellä, tulee suorastaan mieleen, että voishan sitä koittaa hankkia jotain laadukkaampaa, jottei tätä tarvitsisi tehdä näin paljon. Lastenvaatteiden kohdalla homma on vielä ärsyttävämpää. Osan laitan huuto.netiin tai myyn kirppareilla. Jäljelle jääneet lahjoittelen kavereille. Sen jälkeen pohdin, mikä on rätti, mikä ehkä kierrätettävissä...Huokaus!

* Hyvä ruoka ja laadukas viihde ovat oikeasti hyviä tavarankorvikkeita. Vietin vasta pitkän viikonlopun kisareissulla tämänhetkisessä Kuumassa Blogikaupungissa (haluaako joku heittää arvauksen? Mistä kaupungista tuleekaan sisustuskauppapostauksia ja hehkutusta eniten?). Taktikoin ja kiersin museoita ilmaisina päivinä. Syödä piti, joten söin hyvin (ja se oli helppoa). Kävelin, kävelin, kävelin. Juttelin loputtomasti kaverini kanssa, joka oli tullut kaupunkiin seurakseni. Enkä halunnut yhtään tavaraa! Taputus päälaelle. Otetaan takaisin sen verran, että aina helpompi viihtyä paikassa, jossa on vain tilapäisesti käymässä. Uskon silti rutiinien rikkomiseen myös kotikonnuilla. Kun jaksaisi ja viitsisi...

* Ei ole väärin rakastaa tavaraa. Pyörän huoltaminen maksaa itsensä takaisin, moninkertaisesti.




14 kommenttia:

  1. Itse oon ollut tyytyväinen ja puhtaammalla omatunnolla, koska oon käyttänyt viime aikoina isompiin hankintoihin kierrätyskeskusta. Tänään just kierrätyskeskuksen miehet haki vuodesohvan, kun toivat mukanaan työpöydän. Lisäksi tavaramäärää rajoittaa pienemmät neliöt. Pakko luopua, jos haluaa lisää. Tämä sama juttu oli jo lapsuudessa, siis pienemmät säilytystilat ja toisaalta äiti, jolle tavara ei ollut pyhää. Tavaraa laitettiin pois, eikä aina edes kysytty. Kipeimmin sattui, kun äiti oli laittanut lapsuuden kuusenkoristeet mäkeen, kun asuin jo pois kotoa. Tilalla oli hienoja violetteja sisustukseen sopivia palloja (lue: trauma). Ehkä siis on hyväkin, että on vähän keräilijän vikaa lapsen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun likeinen sijainti kierrätyskeskukseen nähden helpottaa tilannetta :) Bongaat helpommin herkut, jos piipahtelet siellä.

      Sulla on aina ollut järkevä määrä tavaraa. Etkä oo koskaan ollut tavaranpalvoja. Mut tiedätkin :P

      Poista
  2. Oikein puhuit tuosta kierrättämisestä! Meille ostetaan enimmäkseen käytettyä, mutta siinäkin on se "hamsteriuden" puoli, luopuminen on vaikeampaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep! Se on se kolikon nurja puoli kierrätetyssäkin! Varsinkin, jos on itsellä jotain käytettyä, joka oman käytön jälkeen on entistä nuhruisempi ja pitäisi päättää, jatkuuko sen elämä jotenkin...

      Poista
  3. Yksi ohje vaatteiden kanssa on ollut se, että laittaa vaatteet pahvilaatikkoon varastoon ja päivämäärä päälle. Jos ei vuoteen ole laatikkoa käynyt avaamassa vaatteita oikeasti enää tarvi eikä käytä. Sen jälkeen niistä pitäisi olla helpompi luopua. Ainakin pitäisi olla helpompi itselleen perustella, että en oikeasti tarvi tätä. Meillä on jossain vaiheessa edessä muutto pienempään. Sitä odotellessa tavaraa pitäisi vähitellen vähentää. Saa nähdä kuinka käy.
    Lelujen kanssa olemme tehneet niin, että osa leluista on aina varastossa ja lapset tietävät sen. Kun kaipaavat jotain tiettyä juttua varastosta katsomme hyllystä, mikä menee varastoon ja tekee tilaa hyllyyn. Näin saa aika pienelläkin määrällä leluja hyvin vaihtelua. Kuukauden varastossa olleet tavarat ovat kuin uusia lapsille. Vaikka hyvin muistavat, että barbit on varastossa, niin eivät ne jokaista vaatetta erikseen muista. Lelujenvaihtopäivä on aina ihana päivä meillä. Samalla huomaa sen mitä ei enää kaivata. Se on se mitä ei varastosta enää pois kysellä. Eli ne sitten kirpparille vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut tosta lelujen piilottamisesta, mutta en ole koskaan kokeillut. Toistaiseksi "vanhat" lelut ovat menneet pikkusisarukselle, mutta nyt kasaillaan jo leluja serkulle :)

      Poista
  4. Mielenkiintoista asiaa. Itse olen ihan samojen asioiden kanssa painiskellut monta vuotta. Itse viehätyn minimalismin ideasta, mutta käytännössä sitä kohti on viisihenkisessä perheessä niin vaikea päästä. Joskus unelmoin siitä, millaista olisi aloittaa täysin tyhjältä pohjalta, ilman materian painolastia. Toisaalta olen siinä tilanteessa kerran lapsena ollutkin, talo paloi maan tasalle ihan kaikkine tavaroineen. Se oli kyllä aika karua. Että jostain siltä väliltä (ei mitään omaisuutta - ylenpalttisesti liikaa turhaa tavaraa) pitäisi se onni ja autuus löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä kokemustasi kadehdi! Ihan varmasti on ollut karua.

      Kävin eilen huonekalukaupassa ja hetken mietin, olisiko musta sittenkin mustavalkoiseksi minimalistiksi. Mutta ihan totta, viisihenkisellä porukalla se on hyvin vaikeaa, jo neljä on riittävän haastava! Vaikka pitäisikin esim. vaatteet minimissä, eri vuodenajat asettavat omat haasteensa. Kaikkea on kesä-syys-talvi-kura.

      Pieni pursuilu on sitä paitsi kotoisaa. Ja jäämistöstä ja keräilyeristä syntyy uusia innovaatioita! Allekirjoitan ajatuksesi kohtuudesta :P

      Poista
  5. Hieno postaus. Itseäni liika ympärille kertynyt materia ahdistaa myös. Varsinkin, kun se vielä on epäjärjestyksessä. Varsinkin lapsuudenkodissa vietetyn viikonlopun jälkeen, koska vanhempani 50-luvun lapsina eivät pysty heittämään mitään pois, vaikka se olisi rikki. Vähitellen olen päässyt pahimmasta tavaran hamstraamisesta, joka lähti käsistä kun siirryin opiskelijaelämästä DINK-elämään. Nyt hamstraan lähinnä kankaita. Siitäkin yritän opetella pois, mutta edelleen hoidan joskus stressiä ja ahdistusta surfaamalla nettikangaskaupoissa. Sitten kun en vuoteen ole ostanut kangasta muuhun kuin valmiiksi suunniteltuun ja kuukauden sisällä toteutuvaan projektiin, voin olla aika tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woah voisinkin kuvitella, että dinkkuvaihe on vaarallinen, mulla ei koskaan sitä ollut, kun täräytin suoraan opiskelijaäidiksi, mutta on silti ollut aikoja, jolloin tuli kulutettua leveämmin...

      Tuo on hieno tuo suunnitelmasi kankaista. Aina kun luulen voittaneeni kaikki mahdolliset överit, tulee jokin ihmeellinen överihyökyaalto. Samana päivänä tätä kirjoittaessani oli Kankaiden yö ja minähän en vahvana mitään halunnut. En ilmeisesti? Päädyin tilaamaan yhden tilkkupuuvillan ja kolmea trikoota (pienet palat mutta silti, KOLMEA). Päivällä tällaiset ajatukset ja illalla jotain ihan muuta...??? En tajua!

      Poista
  6. Taas niin koskettava aihe. Varmaan siksi ei tule kovin monia blogeja nykyään luettua, kun koitan välttää turhaa haluamista. En sitä oikein osaa vastustakaan.

    VastaaPoista
  7. Tosi hyviä ohjenuoria. Mä oon elänyt viime ajat lähinnä "tarvitsenko tätä todella?" -ohjenuoran avulla, eikä itselle ole tullut ostettua kovin paljon mitään. Kun en todella tarvitse.

    Sisustushömpöttelyissä yritän miettiä, että ostetun tavaran pitää olla meillä loppuelämä, ja edellisestä pitää päästä eroon (jotenkin muuten kuin viemällä kaatopaikalle, koska meidän romut eivät ole niin romuja, etteivätkö ne olisi toisen aarteita). Ehkä voisin lisätä siihen vielä tuon "Entä jos kuolisin?" -säännön :) (paitsi että mun kirjahyllyssä, dvd-hyllyssä ja cd-hyllyssä on vain aarteita, ihan varmasti jälkipolvienkin mielestä. Tappelevat vielä niistä, ei voi heittää pois.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo, aarteitapa tietenkin :)

      Tarvitsenko tätä todella voi olla kans aika armoton. Mulla toimii ihan hyvin muussa mutta vaatteet ja käsityötarvikkeet on hankalin paikka.

      Poista
    2. Vaatteissa ja käsityöjutuissa kun tarve voi tulla ihan yllättäen ja sitä tarvittavaa ei sit tietenkään juuri silloin löydy mistään. Voi, kun osaisikin ostaa muunkin siten, kuin ruuan. Jos ei meinaa käyttää sitä määräajassa, niin parempi jättää hankkimatta ja aina saa vähintään korvaavan tuotteen, jos ei juuri nyt osta.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...