torstai 1. syyskuuta 2011

von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito

Olen lukenut inspiroivaa kirjaa, luonnehtisinko esseekokoelmaksi, nimeltään Tyylikkään köyhäilyn taito (Alexander von Schönburg, mainio suomennos). Pisteliään raikkaalla tyylillään von Schönburg käy läpi niin ruokaa, matkailua, autoilua kuin työtäkin.

Mikään täysin vettäpitävä manifesti ei teos ole, mutta hupaisa ja ajatuksia herättävä kylläkin. Sen tyylikin puhuttelee mua ja anekdootit aristokraattisukulaisista tekevät mahanpohjaan hassun tunteen, kun niin tykkään kepeän ja vakavan yhdistelmästä.

Ruokapuolella teilataan kaikki "uudet kokeilut", jotka on aina höystetty rucolalla, heh. Siksi mistään ei von Schönburgin mukaan saa enää oikeasti hyvää ruokaa. Matkailu on stressaava ja banaali pahe, josta toipumiseen tarvitsisi toisen loman. Työstä pitäisi nauttia (menee ehkä slow-ajattelun puolelle?). Hienostunut pukeutuminen ei ole kiinni rahasta eikä hyve muutenkaan. Asumisessa raha ei tee kotoisuutta vaan ystävät, joita tulisi kutsua kylään ja pitää tervetulleina. Tarjottavan syötävän ei tarvitse olla hienoa, kunhan ei koko ajan selittele, miksei kohokas onnistunut täydellisesti -- eikä vietä koko iltaa keittiössä (ravintoloita von Schönburg pitää huonona ajatuksena, kun kylässä on niin paljon kivempaa). Kuntosalijäsenyydet ovat kirjoittajalle aneita, joita hyvinvointihaaveesta maksetaan. Vapautuminen materiasta vapauttaa ihmisen. Epäonni, kuten köyhtyminen, voi johtaa onneen (esimerkkeinä omia sukulaisia ja esimerkiksi Nabokov, joka tuskin pöhöttyneenä venäläisenä olisi saanut aikaan kaunokirjallista tuotantoa siinä missä emigroituminen terävöitti aistit).

Noin muuten musta olisi kiva kuulla teidän lukijain köyhäilyvinkkejä. Onkos niitä? (Toisaalta, jos ei ole monta lukijaakaan, miten sitten vinkkejäkään. Tai Bloggerin tilastojen mukaan lukijoitakin on, mutta ette halua näyttäytyä lukijoideni joukossa. Sopiihan se sekin.)

1 kommentti:

  1. Tässä käypä vinkki.
    Viimeksi kun meillä oli flunssa ja liljalla nenun pielet kovalla rasituksella, suutuin kovalle vessapaperille ja kaihdin nenäliinojen ostamista, niimpä leikkelin yhden jo puhkikin kuluneen yöpuvun palasiksi ja tattadaa: kestonenäliinat oli valmiita! Oli kuule pehmeitä ku mitkä, yhdestä yöpaidasta sai 27kappaletta ja meni pesukoneessa näppärästi muun pyykin seassa sitten puhtaaksi seuraavaaa kertaa varten :)
    Samalla periaatteella oon tehny kestotalouspaperia keittiöön, kangas on erittäin hyvä imemään kaatuneet maidot ja vedet lattialta ja pöydältä ja kuivuu myös nopsaa uudelleen käyttöön :)

    VastaaPoista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...