tarkistamani sienipaikka oli totaalisen raiskattu, seitsemässä
päivässä? Aaargh!!! Sinne meni tatti- ja lampaankääpäpaikka. Sain
silti viimeiseksi mainittuja ja kangasrouskuja mukaani tällä tuhon
ihmettelyreissulla. Tein rouskuista sienisalaatin ja söin leivällä,
rousk!
Jotenkin mua ei noin muutoin ole puuhasteluttanut vaan oon löytänyt
itseni tuijottamasta turhuuksia netissä tai sitten olen odottanut
Sillä silmällä -ohjelmaa.
Onneksi sentään osa aiemmista puuhasteluista kantaa hedelmää:
tässä pari vuotta sitten istutettujen karviaisten satoa. Mums!
Vanha kirjoitus jo mutta pitää mainita että ymmärrän oikein hyvin! Viimekesänä ei itku ollut kaukana kun soutelimme jälleen mökkijärveä pitkin maailman huipuimmalle kanttarellirannalle (sieniä koko rannan matkalla niinpitkälle kuin jaksaa vaan kävellä)
VastaaPoistaJa mitä oli vastassa!! Koko metsä hakattu, puolitekeleitä mökkejä vaikka kuinka paljon, valmiskin mökki laitureineen juuri sillä paikalla jossa OLI kaikkein tunnelmallisin ongintapoukama josta kaloja narraamalla sai mitä erilaisimpia kaloja ihmeteltävikseen, kuten esim. sorvia.. eipä enää tee mieli mennä toisen laiturinkylkeen avotaivaan alle tunnelmoimaan lasten kanssa (kun oli vielä sellainen että ympäröivät puut kaartuivat tämän poukaman ympärille niin oli kuin majaan olisi veneensä aina soutanut).
Kaikenlisäksi mökkien määrästä päätelleen ei enää leppoisia veneessä makoiluja (jolloin jopa tällaisen kropan omaava uskalsi heittäytyä nauttimaan auringosta bikineissä) tai niitä että ollaan kaikki ihan hiljaa ja kuunnellaan veneenpohjalla mitä luonnon ääniä voi kuulla kun ei aina hösellä (ja jopa meidän koko-ajan-äänessä-olevat-hölösuutkin olivat innoissaan hiljaa.. niisk...