torstai 23. heinäkuuta 2015

Puutarhakarkulaisia bongaamassa

Seuraa älä kokeile tätä kotona -postaus, nimittäin puutarhakasvien levittämistä luontoon.

Kävin tänään kamuni opastamalla puutarhakarkulaiskierroksella ns. paremman väen alueella eli muhkeiden omakotitalojen liepeillä sijaitsevilla metsäkaitaleilla. Olinkin virittäytynyt tunnelmaan kiskomalla omasta lähiympäristöstä läjittäin jättipalsamia (jos tämä pinkki paholainen on jollekin vielä tuntematon niin ei hätää, kuva tulossa) nyt, kun ne eivät vielä siemennä. Kukinnot antavat hyvän kokonaiskuvan levinneisyydestä. Tässä lähellä näky on jotakuinkin järkyttävä.

Puutarhakasvithan ovat ihania, mutta ne eivät kuulu metsään. Pihojansa puunaavat kotitarhurit eivät välttämättä tule ajatelleeksi, mitä seurauksia pikku "kompostoinnista" on luonnonkasveille. Seuraa pieni lähiökierros.

Tässä kukkivaa akileijaa. En panisi pahakseni, jos akileija viihtyisi omassa pihassani, mutta ei se oikein viihdy (en ole tarjonnut erityisen houkuttelevia olosuhteita sille). Joutumaalla se näyttää sen sijaan voivan oikein mainiosti.


Tässäpä jonkun Pertti Puutarhurin näppärä ratkaisu sille, miten pensasaitojen leikkuujätteestä pääsee näpsäkästi eroon ilman kaatopaikalle kaasuttelua. Pahoittelen kuvien laatua, sataa lottuutti ja itse asiassa ukkostikin.


Tässä tatarilmentymää.


Humala kohoaa kohti korkeuksia.


Maahumalaa suikersi alueella joka puolella. Pidän siitä omassa pihassani mutta metsiköissä näky oli häiritsevä.


Tuoksuvatukkakin kuuluu mieluummin hoidettuihin pihoihin.


Tässä dumppauskasassa kasvoi kultatyräkkiä ja jalopähkämöä. Mulla on jalopähkämöä omassakin pihassa ja se on hallittuna oikein kiva maatiaisperenna, omani on mummon peruja. Tässä olisikin jollekulle kivaa alkua.


Tiarella-mansikka-sekoitus. Tämäkään ei olisi hassumpi kotipihassa.


Polku jonka varrella kasvaa...villejä lupiineja. Lupiini on kyllä aika ihastuttava. Jos sitä kasvaisi lähialueellani, keräisin varmasti sitä maljakkoon. Toisaalta onneksi se ei ole levinnyt lähimaastooni.


Kurotteleva kanukka.


Tässä oma henkilökohtainen inhokkini, koska en pidä tuoksustakaan. Toisaalta tätä on aika kiva hävittää, kun ei vaadi juuriston kaivamista tai muutakaan järeämpää vaan tämä mehukas kasvi oikein massahtaa irti hyvinkin helposti.

Kuulin tänään, että tämä olisi syötävää herkkua ja siemenet ovat kuulemma erittäin maukkaita ja kukat myös. Kasvi on kokonaisuudessaan syötävä, eli siitä vaan hortoilemaan!


Jos vieraslajit kiinnostaa, niistä voi lukea tai esiintymistä ilmoittaa esimerkiksi täällä. Ja pienenä tietoiskuna tähän loppuun, vieraslajien levittämisen luontoon kieltää luonnonsuojelulaki, joten eipä anneta karkulaisten päästä riehaantumaan.


2 kommenttia:

  1. Suorastaan järkyttävää. Risujen ja kompostijätteen vieminen kaatopaikalle on yleensä vielä maksutonta, miksi pitää tehdä noin. Tosin meilläkin melko lähellä näkee samanmoista. Kuntopolun varrella kasvaa jos jonkinlaista puutarhakasvia. Ja ne on aika varmasti polun toisella puolella olevien omakotitalojen pihoilta sinne jätteenä roudattu.

    Jättipalsami on mun inhokki nro 2. Ykkönen on tietty lehtokotilo. Naapurin kesantopellolta se leviää meillekin ja tänä kesänä ollaan niitetty välissä oleva oja ja metrin puolelta naapurin peltoa ja olen nykinyt niitä jo useita kertoja . Viimeksi eilen. Onneksi lähtevät helposti, mutta melkoinen riesa niistä tuli. Ilmoitin niistä vuosi sitten, mutta ilman naapurin apua, taitaa olla mahdoton hävittää kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jengi varmaan hoksaa ajatella, luulen. Näistä pitäis tiedottaa aktiivisemmin ja sellaista oonkin nähnyt, on ollut lehdissä juttua jne.

      Huh lehtokotilo, en kaipaa pihalleni!

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...