sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Bella Fiorella -- kukkamekko pikkutytölle

Uusimmassa Ottobressa (3/2012) oli Little Roses -kaava pikkutytöille. Kuvatekstissä vinkattiin, että mekon voi tehdä ilman kaavassa olevia pintuck-taitoksia/laskoksia mitä ne nyt ovatkaan. Siis etukappale, takakappale, raglanhihat, kuminauha pääntielle (tunnetaan myös singoallana).

Jään vain haaveilemaan, kuinka ihanasti mekko laskeutuisi huomenaamulla esikoiseni yllä luonnonvalossa, mutta totuus on vähemmän harmoninen. Parempi siis ottaa suttuisia iltakuvia kaikessa rauhassa.

EDIT AAMULLA: Sain pikaisesti napattua tämän kärttyisästä lastenohjelmien katsojasta.



Puuvilla on Michas Stoffecken yllätyspaketista (kyllä, olen kerran tilannut sellaisen, jossain vaiheessa viime vuonna). Se on Hamburger Lieben Bella Fiorella.

Tässä kuvassa ei ole oikeat sävyt, mutta tuollaisen pikku rusetin ompelin koristenauhasta, joka myöskin Michas Stoffeckestä. Osaisiko joku neuvoa, miten nuo päät saa sellaisiksi, etteivät purkaannu? Olisin ikikiitollinen vinkistä.


Ompelin mekolle, tai no oikeastaan alun perin muuhun käyttöön mutta hoksasinpa mätsäävän, tällaiset Ottobren Cinnamon-kaavalla tehdyt leggingsit. Kankaana ihanaa Hilcon campanelloa.

Yllätyskukkija

Olen joskus laittanut krookuksia pihalle, mutta ne eivät kuki. Liekö
syynä läheinen koivu...

Siksi piti hieraista silmiään, kun keskellä takapihaa törötti
kukkiva sahrami! Ei se ollut kangastus vaan omien polkujensa kulkija.

Syksyllä laitan kyllä krookuksia multaan. Sen verran ilahdutti jo
tämä yksi, lumen alta paljastuvan harmauden keskellä.

Perennapenkit sulivat loppuviikosta. Kovasti noustaan. Pitää taas
heti virittää aita, ettei naapurin koira tallaa istutuksia.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kangas- ja putiikkisuosituksia

Jokaisella hieman ommelleella on varmasti omat kangassuosikkinsa. Sellaiset, joissa on kiva tatsi, kun niitä ompelee, ja ne pysyvät pesussa hyvinä, pitävät värinsä eivätkä muutu luudun näköisiksi rutaleiksi...

Samoin kangasputiikkeihin syntyy omanlaisensa suhde. Voi olla, että toisessa on hyvät valikoimat, mutta toisessa asioi mieluiten. Nämä ovat välillä kuin astrologia: fiiliksiä ei voi tieteellisesti selittää. Jos oma suosikkisi puuttuu, huikkaa se ihmeessä!

Kysynkin, mitkä ovat omat suosikkisi? Listaan omia, koska näistä oli työkaverini kanssa vasta puhetta. Hänellä on uusi Berninan saumuri ja siksi mahdollisuudet kurotella tähtiin...Huomautetaan nyt tähän vielä, että olisin tietenkin tyytyväisempi, jos onnistuisin hyödyntämään paremmin kierrätettyjä kankaita. Siis sellaisia, jotka olisivat jo palvelleet verhona tai pöytäliinana...Mutta kun hankin uusia, hankin mielelläni jatkossa enemmän ja enemmän laadukasta suhteessa pelkkään ulkonäöllään keimailevaan kuosiin.

Ikasyrin omat jerseyt ovat olleet ihania ommella, käytössä pehmeitä ja pysyneet myös hyvinä. Niitä uskallan suositella, eikä Vänön saarella sijaitsevan putiikin palvelussakaan ole ollut moitteen sijaa.

Hilcon campanit ja campanellot ovat mielettömän ihania. Jos vaatettaisin useampaa kuin kahta lasta, hankkisin niitä värisuoran varastoihini. Campaneista halajan erityisesti leggingsejä, raidalliset kun ovat ihanan herkullisia kesäkuoseja. Hyviä Hilco-hamstrauspaikkoja ovat mielestäni Hanheli ja Fabriina.

Fabriinan putiikki on muutenkin kiva. Sieltä saa myös superherkullisia Amy Butlerin kuoseja. Aarre-blogin pitäjä sai eilisillä kangasvaihtareilla houkuteltua minut haaveilemaan Butlerin weekender-laukusta, eli isosta ja ryhdikkäästä, niin ja mainitsinko jo upeasta :) kassista. Ehkäpä kesäisillä ompelulaneilla sen teen, sillä minulle luvattiin jo henkistä tukea. Saa tarttua haasteeseen!

Putiikeista myös Royal-tuotteella on tehokas palvelu ja ihan jees valikoimat. Olen kerran tilannut sieltä salaisen paketin (aina joskus myynnissä) eli halvemmalla metrihinnalla välillä kakkoslaatua ja sekalaista palaa. Se salainen sattui olemaan tosi kiva, mutta yleensä yritän vältellä salaisten houkutusta.

Znokin jerseyt ovat musta laadukkaita. Niitä saa erinäisistä suomalaisista verkkokaupoista.

LiandLon jerseyitä tilaan suoraan LiandLolta. Niiden laatu on musta ok, mutta ei yhtä luotettavasti kuin joidenkin muiden. Ei mitään kuraakaan kuitenkaan (esim. voimakasvärinen Peukaloliisa pitää todellakin värinsä).

Frau Tulpen putiikki on puuvilloille ehkäpäs ihanin, mitä itse tykkään selailla.

Metsolan joustofrotee on musta kans tosi hyvälaatuista, vaikka palvelussa olisikin parantamisen varaa. Itse olen kyllä saanut aina haluamani eikä ole sattunut kakkoslaatua vastaan, mutta erikoisia kertomuksia on vastaan tullut. Niiden perusteella en silti lopeta asiointiani Lasten Metsolassa, sillä ne joustofroteet vaan on niin hyviä. Mutta ne pitää pestä ensin 60 asteessa! Jotain värinleviämiskauhukertomuksia kun on liikkeellä, ja olen nähnytkin.




Paikallisista Löytö-Pala on kiva. Sieltä tekee löytöjä :) No ei vaan, se on peruspaikka langanhakuun ja muuhun ompelutarviketilpehööriin, ja olen myös löytänyt sieltä edullisia löytöjä palalaarista.


Yllä olevien eettisyydestä on vielä mainittava, että moni on pienyrittäjien aikaansaannoksia ja useissa käytetään luomupuuvillaa. Värjäys mua mietityttää, ehkäpä joku osaa valaista...Joskus kuulee päiviteltävän, miksi vaikkapa Hilco on niin kallista. No miksiköhän? Laatuhan se maksaa.

(Tässä ei tullut mainittua monien suosimia paikkoja, vaikkapa JNY Design -kankaita. Ne ei ensisijaisesti hivele mun esteettistä silmää. Michas Stoffecken trikoiden laatu taas ei mua tyydytä, jos puhutaan niiden omasta tuotannosta. Mutta kuten sanottua, tähän sopii listata omat suosikkinsa perustelujen kera...)


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Oranssi joustofroteemekko

Hilirimpsis,

Välillä tuntuu siltä, että blogissa turisee pelkästään itsekseen eikä näitä kukaan lue. Tai no siis näenhän mää, jos tilastoja kurkkaan, että täällä käy vaikka kuinka paljon porukkaa piipahtamassa. Mutta eihän tämä mitään varsinaista vuoropuhelun riemuvoittoa ole. No, en sitä oletakaan. Kiitos silti aina kommenteista, niitä on kiva saada! Olen koettanut petrata ja kirjoitellut itsekin jonkin verran terkkuja muille. Mutta eihän sitä aina jassa, ja joskus haluaa vaan tirkistellä rauhassa...

Kumma juttu muuten Bloggerissa se, että jos tosiaan käy tiiraamassa tilastoja, ei siellä näy kun aivan muutaman blogin lukija. Tai siis sivusto, jolta vieraillaan. Silti kommentteja tulee ihan eri osoitteista. Nooh. Eipä tarkoitus olekaan kytätä, keitä täällä Todella käy, joten siirrytäänpäs illan aiheeseen, eli tässä äskettäin turauttamaani

Oranssiin Joustofroteemekkoon.

Facebookin ompeluryhmässä naiset innostuivat tekemään uusimman lasten Ottobre-lehden 170 senttiin saakka yltävää Jungle Stripes -trikoomekkokaavaa itselleen. Itse bongasin idean oikeastaan Made for Apes -blogin HeiDulta, kun taisi olla eka ja toistaiseksi vika, joka omalla blogilistallani on ehtinyt moisen surauttaa. Tässä mekkoa esitellessäni pohdin kaavan plussia ja miinuksia.


Helou! Tässä yx jurpo, joka taas peittelee sen naamaa.

Ylimmästä kuvasta saa hyvin käsityksen siitä, että kyseessä on singoalla-pääntie, eli pääntie kurotaan kuminauhalla. Se onkin mielestäni kaunis malli erityisesti lapsilla, ja toimii aikuisillakin. Mulla ei ollut korkeat odotukset kaavan istuvuuden suhteen, joten kokeilin hieman arpomaani väriä murrettua oranssia. Tämä liruhko joustofrotee on Royal-Tuotteen salaisesta paketista ja kun sitä eilen tiirailin, taisi olla kakkoslaatuista, mutta nyt en kyllä huomaa mitään vikaa.


Mutta se istuvuus sitten. Tykkäisin olla istuvuuden suhteen aika snobi, koska vanhetessaan meidän naisten upeat tomumajat alkavat saada erilaisia ulottuvuuksia kuin nuorella varsalla. Hyvät leikkaukset pukevat, niiden puute taas saa näyttämään samalta kuin eteisessä jököttävä Nicola-siemenperunasäkkini: ihan kiva, mutta ei. Vaikka tämä on lasten kaava, saumuroin silti ainakin sentin molemmilta puolilta ennen vyötäröä.


Jätin silti väljyyttä, niin kuin näkyy tuolla selkäpuolella. Taitavilla leikkauksilla mitään tuollaista lörpöttävää ei olisi, mutta saumuroimalla lisää olisin luonut makkarankuoren, en rentoa mekkoa/tunikaa. Täytyy sanoa, että tähän malliin sopisivat minusta sellaiset farkkutyyppiset leggingsit! Saatankin hommata sellaiset kesäksi. Huom. Kirsi naapurista! Kengän asento on tällätty sinua varten!

Yritin taas kötöstää mekon takapuolen kuvia mutta en saanut osumaan. Päädyin siksi valitsemaan tämän kuvan, jossa näytän vilmitähdeltä, mutta jossa oikeasti näkyy minusta vain kolmasosa. Kiäh kiäh!

Summa summarum: kokeilemisen arvoinen kaava, mutta suosikkiani en lähtisi tähän heti tuhoamaan. Oikein lirulla jerseyllä tai viskoositrikoolla saattaisi itse asiassa saada hyvin laskeutuvan mallin...Saatankin kokeilla! Veikkaan, että tästä tulee käyttövaate.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Ikkunat puhtaat kuin sielu

Tuli aika korni olo, kun pesin makuuhuoneen ikkunoita. Sellainen kliseinen oikein: minä tässä pesen pöytää puhtaaksi, olen uudestisyntynyt, ikkunat ovat sielun peili.

Olen piristynyt ja on hyvä olla. Kun voisi aina arvostaa hyviä aikoja! Mieli on puhdas, omatunto on melko puhdas, tuntuu ettei juuri tällä hetkellä olisi suuria taakkoja.

Olenkin energiapuuskassani käynyt läpi kodin eri soppeja tällä viikolla. Jos tästä kaaoksesta sittenkin saisi jotain tolkkua...

Kohta elämäntilanne muuttuu ja sekin tietenkin mietityttää. En vielä tiedä, mihin suuntaan se vie, mutta ainakin kotona oleminen vähenee. Pääsen taas vaikuttamaan, jotenkin, jossain. Olen yrittänyt miettiä kotona olemisen ristiriitaa eri tavoin. Olen esimerkiksi jaotellut minän naisminään ja miesminään. Naisminä on tällä hetkellä vallalla. Se hoitaa kotia, hoitaa lapsia, hoitaa kissaa, hoitaa kukkia, hoitaa akvaariota, tekee käsitöitä, hoitaa kohta kasvimaapalstaakin. Se on ihan kiva, se hoitaja, mutta on se myös aika ahdistava tyyppi.

Kotona olevan kaverin kanssa juttelimme, kuinka mieskontaktit supistuvat. Jotenkin vain. Hänen mieskaverinsa olivat adoptoineen hänen kumppaninsa, ja jotenkin yhteisestä olemisesta oli tullut sitä, että naiset puuhaavat jotain pientä köökin puolella, miehet osaavat olla sohvalla. On kivaa, kun on naisverkostoja. Arvostan niitä. Silti kaipaan ihan hirveästi miesten seuraa. Anteeksi vain tämä jako sukupuoliin, tämähän on vain tietenkin yksi tapa mieltää asia. Mutta miellän sen juu hieman siten, että mies minussa kaipaa muita miehiä.
 Haluan antaa sille miehelle enemmän tilaa. Sille testosteroniörisijälle, jolla on itseluottamusta, näsäviisautta, röyhkeyttäkin. Aika ääliöhän se toisaalta on, mutta se on aina auttanut elämässä eteenpäin. En voi antaa sen miehen näivettyä, etenkään nyt, kun naisella on niin hyvät oltavat!

Niin paljon kuin pidänkin kodistani ja kaikkeen siihen liittyvästä -- kukista, kissasta, tankista, monista esineistä, lapsista... -- niin samalla ajattelen, että näillä raameilla ei ole paskankaan väliä. Nainen minussa haluaa muistuttaa, että elämä on tässä, tämä on tärkeintä (ollen siinä oikeassa). Mies taas haluaa mennä elämään jotain muuta elämää.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

10 arkiruokaa

Ei paljoa ruoanlaitto kiinnosta. Yleensä kyllä tykkään ruoanlaitosta, mutta mua kyllästyttää koko rumba. Etenkin kaupassakäynnit, kun tuntuu, että ruokaa saa roudata ihan hillittömästi. Olen ruukannut käydä parin viikon välein tosi isoilla ostoksilla ja täydentää hedelmiä ja leipää. Nyt sekin systeemi on ollut ihan kuralla ja koko homma on ollut kaoottista.

Kysynkin, voisinko saada 10 arkiruoan listoja suosikki- tai yleisyyspäästä? Kuinka eineksisisiä tai yksinkertaisia tahansa, en herkkuruokia tässä hae. Sellaisia, joihin on ohjelmoitunut hakemaan aina kauppareissulla ainekset ja jotka ovat luottoruokia.

Tässä tulee mun listaus, johon kaivataan uusia. Sain kimmokkeen kysyä, kun eilen söin kaverin luona feikkikanakeittoa, siis soijasuikaleista tehtyä aavistuksen tulista kookosmaitopohjaista keittoa. Se oli niin hyvä, että vonkaan puoliskoltaan teko-ohjeen. Omat ohjeet ovat kasvis- ja kalapohjaisia, mutta aika hyvin sovellettavissahan nämä ovat myös vaikka jauhelihakäyttöön.

1. Soijabolognese

Täysjyväpastan kanssa tomaattimurskapohjaista soijarouhekastiketta, mukana sipulia ja ehkä valkosipulia. Ruokakermaa loraus, jos tykkää. Tämä ollut mieluista varmaan vuosikymmenen.

2. Hernekeitto

Halvempi ei voi olla, sopii laiskalle, kun ei tarvi tehdä seuraavana päivänä ruokaa. Takaa myös proteiinitarpeen. (Kaapissa pitäisi olla tällöin sinappia ja mielellään myös leipää.) Miinusta liotusaika ja tunnin keittoaika, mutta helppo kuin mikä.

3. Linssikeitto

Punaisia linssejä, tomaattimurskaa, ruokakermaa. Jos hifistelee, myös sipulia ja valkosipulia. Kaipaa yrttejä ja pientä tulista potkua.

4. Mikrokala

Mikroon astiaan seitipaketti, pinaattipussi, ruokakermapurkki ja mausteita (sitruunapippuria ainakin, kaipaa sitruunaista makua). Kestää 15 min. Kaveriksi vaikka bulguria tai kvinoaa. Tai mitä tahansa, pottu, riisi, kuskus...

5. Soijanakkikeitto

Sovellettavissa tietenkin nakkikeitoksi. Keittoon kätketään kaikkia mahdollisia juureksia, mutta ainakin perunaa, porkkanaa ja palsternakkaa. Liemeen laitan kasvisliemijauhetta (löytänyt Puuilosta suolatonta jauhetta, ei sisällä natriumglutamaattiakaan) ja paprikajauhetta. Ja pippureita jokusen, ja suolaa. Ei-kasvissyöjille tiedoksi, Hälsans Kök -nakit ovat parhaita.

6. Kalakeitto

Sama kuin soijanakkikeitto, mutta liemeen ruokakermaa ja mausteet maun mukaan. Seitistä.

7. Papupata

Tänne blogiinkin jakamani papuruoan arkisempi versio vähemmällä tulisuudella ja massalla.

8. Sienirisotto

Valitettavasti tätä en enää tähän vuodenaikaan saa, kun sieneni ovat finaalissa (paitsi suolasienet). Mukaan ruokakermaa ja parmesaania...Tämä on tosi hyvää.

9. Kasvissosekeitto

Ei kuulu suosikkeihini, mutta jos mulla on hyvin kasviksia, nakkelen niitä sekaisin. Pakastimesta voi täydentää minkä tahansa kasvissekoituksen mukaan, samaa sössöä on kaikki.

10. Jotain, perunaa ja kermaviiliä

Eli perunoita, jotain einestä eli falafelejä, kalapuikkoja, pakastepihvejä, kasvispyöryköitä tms. Kastikkeeksi kermaviiliä ja mukaan vielä jotain mikrossa sulatettuja kasviksia.

Herkkulistat ovat sitten erikseen. Mutta ei meikäläinen ainakaan joka päivä herkkuruokia syö. Jos herkkuja saisi valita, mukana olisi pitaleipiä, tortilloja ja tacoja, kotitekoista pitsaa, aiemmin bloggaamaani munakoisoruokaa (lempiruokani), valkosipuliperunoita ja uunikalaa, ruokaisia salaatteja, lisää ruokaisia salaatteja....*nams*

Mutta antaa siis kuulua :) Tai siis olisi tosi avartavaa kuulla.

Yritän pitää kiinni "5 a day" säännöstä eli viittä kasvista päivässä. Tälle päivää on tullut nolla, mutta onneksi on vasta aamu...

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Taattua laatua? Mukuloita Lidlistä

Haksahdin totaalisesti ja kevytmielisellä, konsumeristisella shoppailureissullani Lidlissä tulin hankkineeksi kukkasipuleita, kun kerran halavalla sai. No, nyt pitäisi vielä keksiä, mitä niille tekee...Hengissä ne tuntuvat olevan, sillä eivät ole lainkaan lussakoita ja osa oli alkanut jo kasvaakin. Itse asiassa sain sytykkeen vilkaista Lidlin kukkasipuleita Tosimummo-blogista, sillä Tosimummo kertoi puutarhan suunnittelukurssin vetäjän penkin vallanneesta Lidl-kasvista. Mulla on niin surkea etupiha, että ilahtuisin, jos joku siellä menestyisi (vai olisikohan kuitenkin vannomatta paras...)!

Ennen kuin esittelen sipulit ja piilottelen sekaan muitakin aatoksiani (tsih), kerrottakoon muille shoppailuhulluille, että Lidlissä oli hintaan 7,99 kasvimaalle soveltuvia muoviputkia, siis sellaisia kaaria, joiden päälle viritellään reikämuovia. Suomeksi sanottuna pitkänmallisia minikasvihuoneita. Ostaa rykäisin palstalle kaksi kappaletta niitä, koska sitä iloisempi olen, mitä vähemmän joudun temppuilemaan hallaharson kanssa. Tosin nyt kun asiaa ajattelen, samalla tavallahan niitä päällismuoveja joutuu kiinnittelemään ja todennäköisesti lepattavat samalla lailla...noh....

No sitten nopsaa sipuliesittely (ja mulla ei totisesti ole näiden suhteen mitään odotuksia)t:


Keltaisessa setissä on 20 kpl Allium Moly, 10 kpl Gladiolus Nova Lux, 1 kpl Dahlia dec. Yellow, 5 kpl Freesia yellow, ja 3 kpl Lilium Serade.
Punaisessa on 8 kpl Gladiolus Traderhorn, 1 kpl Dahlia dec. Red, 5 kpl Crocosmia Lucifer ja 3 kpl Lilium Monte Negro.

Mua ihmetyttää suuresti tuo Crocosmia Lucifer, koska siitä tulee jotenkin krokotiilipiru mieleen, ja se taas kuulostaa tosi rajulta, vai mitä. Eipä vähän lässähdä, kun suomeksi sama on ruostekukka. No, on Lucifer sentään peruja siitä, kun tapaus on niin rajun punainen.

Aiemmin tilaamani kaunokainen ei tulekaan mulle, kun Hollannissa oli mennyt homma pieleen. Hollannissa! Miksi kuvittelinkaan, että taimet olisivat kotimaisia? Pitäisi pitäytyä _aina_ jakotaimissa ja Särkän Perennataimiston valikoimassa...Mietin aluksi, että otan jotain muuta tilalle, mutta taidan ottaa rahapalautuksena sittenkin....Hollanti...(Tällaisia arviointivirheitä sattuu, kun on täyspäiväisesti kotona. Haksahtaa juttuihin, joissa ei ole mitään järkeä...)

Saapa nähdä, miten tässä ehtii puuhastelemaan, kun on tarkoitus valua hiljalleen takaisin yhteiskunnan veroa maksavaksi jäseneksi. Keksinpä vielä itselleni hulvattoman harrastuksenkin: väitöskirjan. Juu ei tarvitse lyödä pampulla päähän, en kuvittele, että pääsisin sitä kautta Kultalaan. Mutta tuli tarve pohdiskella sellaisia ja piti hypätä intuition matkaan. Mutta nyt moikka, lähden iltapalalle ja kutomaan sängyssä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vintagehenkinen pilkkumekko

Tämän mekon kanssa rypistelin otsaani jo Kankaattoman Kuukauden aikana, jolloin ajattelin, että teenpä nopsaa helpon mekon. Äh. Ketutushan siitä seurasi, armoton sellainen. Ei auttanut kuin heittää hurtuuki keskeneräisten läjään ja toivoa, että jatkoa seuraisi joskus.

Tässäpä muutama tunkkainen iltakuva siis...

Eli Suuren Käsityölehden mekko-ohje on tämä (jos joku kiinnostuu, yritän löytää numeron). Päätin tehdä koon 38 mekon, mutta 38 meni kyllä melko pieleen. Ei johdu siitä että olisin maagisesti kutistunut vaan siitä, että 38 oli aikuisten oikeasti teltta. Saumuroin mekosta senttikaupalla väljyyttä eikä se edelleenkään ole suoranaisesti kevyen näköinen, mutta toisaalta johtuu läskisestä kaarrokkeesta, joka dominoi yläosaa. No mutta tällaiseksi sain tämän mekon:


Takaa näkyy, että olen saanut mallia naisellisemmaksi kaventamalla sitä roimasti. Edelleen täytyy sanoa (vaikka kaiken kaikkiaan oma ompelukokemukseni olikin kielteinen), että mekko on kyllä mukava päällä. Tämä pilkullinen viskoositrikoo on Löytö-Palan laarista, ja mahtoikohan olla jopa kymppi hintaa noin 170 sentillä tätä kangasta. Ilmeisesti muut eivät visioi kankaasta samalla tavalla kuin minä, sillä kangasvaihtareilla loppupala ei ole hävinnyt minnekään. No, kauneus on malka katsojan silmässä ei kun miten se meni...


Aluksi sössin ihan urakalla mekon poimutuksen ja kaarrokkeen. Tuli susiruma että ihan itsekin päivittelin, sissus! Mutta sitten keksin vintagehenkisesti ommella saumaan hieman Tiimarista askarteluihin hommaamaani pitsiä, ja olen yllättävän ilahtunut lopputuloksesta. Katsokaapa muuten noita nappeja, jotka mallin vuoksi kiinnitin tuohon (ilman napinläpiä, tämä venyvä ja paukkuva malli ei tosiaankaan nappeja tarvitsisi...vinkiksi niille, jotka miettivät kaarroketta, tehkää yhtenä osana!). Taitaa meikäläinen päästä uudelleen nappien ompeluhommiin ;)



p.s. Pakko vielä leuhottaa, että meikämandoliino on välillä haistatellut vauvavuoden välinpitämättömyydelleni ja tänään tempaisin äitini kanssa ranskalaiset lakkaukset kynsiin. Näkyvätpä oikein tuossa kuvassa! Ei ollut vaikea tehdä, mutta koska tämä ei ole kauneudenhoitoblogi, tyydyn vain suosittelemaan valmiita lakkauspakkauksia...

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Ehtoisan emännän mokkapalapohja

No niin, kun kerran näin järkevästi massapostaan eri aiheista samana päivänä useamman postin, niin laitetaan vielä mokkapalapohja, johon olen jo tyytyväinen (päälliseen en vielä täysin ole). Nimittäin hyvin usein blogistani haetaan juuri mokkapalaohjetta.

Pidempään meikäläisen jorinoita seuranneet tai muuten minut tuntevat saattavatkin jo tietää, että olen metsästänyt täydellistä mokkapalareseptiä jo pitkään. Luulin kaiken muuttuvan, kun Helsingin Sanomat kertoi Googlen suosituimmaksi hauksi mokkapalat ja paljasti haetuimman mokkapalareseptin. Tein reseptin mukaan heti.

Ei. Ääk. Liika voi olla liikaa. Täydelliset mokkapalat eivät parane liialla rasvalla ja liialla sokerilla. Kyse on Täydellisestä Suhteesta. Täydelliseen Suhteeseen kuuluu myös makuhermoja kevytmielisesti pyörittävä vaniljasokeri ja Oikea määrä kaakaojauhetta.

Esikoinen oli tänäänkin kierroksilla, joten leipastiin. Tässä nyt soveltuva pohja (vatkaa ensin sokeri ja munat hyväksi, sen jälkeen lisää varovasti muut aineet, paista 175 asteessa 15 min alimmalla tasolla). Päällisen kanssa meni plörinäksi, joten palaan asiaan, kun olen keksinyt sen täydellisen päällisen. Sitähän ei saa olla liian niukalti, mutta reseptikokeiluni ovat osoittaneet, että sitä voi olla myös liikaa! 

2 munaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl maitoa
150 g voita/leivontamargariinia

Toivottavasti palaan pian aiheeseen myös kuorrutteen osalta. Sitä odotellessa kannattaa tutustua, jos ei ole jo tuttu, Sara la Fountainin kahvikakkuun, joka kuorrutetaan vaahterasiirapilla. Guugeloippa ite! (Netissä käydään keskustelua siitä, kuinka resepti on oikeasti marttojen, vain ilman vaahterasiirappia. No kokeilepa itse vaahterasiirapin kanssa ja ilman...)

Miekkaliljoja ja daalioita

Myönnän heti auliisti, etten miekkaliljoista mitään tajua, daalioista sen vähemmän. Hollannista tuodut, kuvassa muhkeat ihanuudet eivät ole vahvinta alaani. En ymmärrä niitä. Jotta kasvi olisi samoilla taajuuksilla kanssani, sen pitäisi olla luontojaan kitukasvuinen, sitkeä ja kuritusta rakastava masokisti.

Silti haksahdin edellisillä S-Etupäivillä kiikuttamaan kotiini pari pussia. Esikoinen oli illalla kierroksilla, joten piti keksiä ohjelmaa. Siksi ryhdyimme esikasvatuspuuhiin. Sitä paitsi miekkaliljat ovat aiemminkin kukkineet mulla, melkein hoitamatta! Joten uskallan kokeilla niitä. Naapuruston kukkapenkeistä puolestaan nuokkuu mielettömiä daalioita (ei tässä taloyhtiössä, mutta hyvin hoidetuissa omakotitaloissa, joissa asuu eläkeläisiä). Kun halvalla sai... *huokaus*

Tässä reppanat ovat survottuina todennäköisesti liian pieniin purkkeihin, mutta isommat eivät mahdu valon alle ja uskon vielä siihen, että saan lykättyä nämä jossain vaiheessa uloskin...


Tällaisia ihanuuksia laitoin. Dahlia Jan van Schaffelaar, jonka valitsin ahneuteni lisäksi tuon kukan muodon takia. On niin erikoinen.

Dahlia Lavender Perfection. Jossain syvällä, syvällä sisimmässäni asustelee romantikko.
 Gladiolus Pink Event.
Tarkoitus on laittaa näitä ruukkuihin takapihalle yhdessä jo kukkivien kanssa, esimerkiksi lumikellohan voisi olla kiva lamoava kukka näille kaveriksi, jotain voisi vielä miettiä kimppaan alkukesän kukkijaksi.

Kevät on ihanaa unelmoinnin aikaa ennen ankaria realiteetteja (=laiskuutta, ankeaa keliä)!

Kireän Kotiäidin Pikavuohenjuustosalaatti

Tyttökavereideni kanssa nautiskelemme toisinaan illanvietoissa vuohenjuustosalaattia, joka on todella herkullista (ohje on alkujaan ystävältäni, en tiedä, mistä hän on tätä kehitellyt) ja aika ruokaisaakin. Koska kireät hermoni eivät riitä normaalioloissa sitä väsäämään, kerron tässä Kireän Kotiäidin Pikavuohenjuustosalaatin ohjeen. Sekin on hyvä. Referoin vielä loppuun tyttöjen illan salaatin.

vihersalaattia (esim. ruukullinen lehtisalaattia...tai vaikka jääsalaattia)
paketillinen kirsikkatomaatteja
puolikas kurkku (laita vaikka kokonainen, jos fanitat...)
pötkö vuohenjuustoa
cashewpähkinöitä (mitä runsaammin, sitä ruokaisampaa salaatti on)
balsamicoa
hunajaa
(punasipulia)

Pilko tuoreainekset kulhoon. Kirsikkatomaatit puoliksi, kurkkuviipaleet neljäsosiksi jiiänee. (Liian pieni sirpostelu vie vihanneksilta makua, isompia köntsiä tökitään nirsommissa piireissä inhoten haarukalla.)

Paahda cashewpähkinöitä hetken pannulla parantaaksesi niiden makua. Tee salaatista annoksia: lado tuoreainesten päälle vuohenjuustolohkoja ja cashewpähkinöitä. Pirskottele päälle balsamicoa ja hunajaa.

Tällaiselta näyttää Kireän Kotiäidin versio (tässä versiossa aika läskisesti cashewpähkinöitä...):



Tyttöjen illan versiossa punasipulia ja kirsikkatomaatteja paahdetaan ja samoin vuohenjuustoviipaleet käyvät uunissa. Balsamicosta ja hunajasta tehdään kastike. Jos aikaa on enemmän, voi kokeilla tätä -- kypsennetty punasipuli on kyllä ihana lisä.


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pyjamabileet

I
 Illan päätteeksi vielä parit pyjamat. David&Goliath -pandakangas "Pandamonium" The Fabric Fairystä, ihanan pehmoista eli jos tulee David&Goliathia jossain vastaan, uskallan varovaisesti suositella. Aika kalsarivärityshän tässä on, mutta kyseisissä kuoseissa on myös aina joku juju. Yhdistetty Löytö-Palan keltaiseen raitaan.
Ja monessa setissä mukana keikkunut LiandLon astronautti. Kerran aikaisemminkin käytetyllä Ottobren Jetro-kaavalla, joka mielestäni pyjamaan aivan oivallinen. Kiinnitys valkoisilla kam-nepeillä.


Paitatalkoot jatkuvat

Ai kun noloa, multa tulee tänään kolme päivitysrykäisyä, mutta paidat ja pyjamat eivät sovi samaan kastiin :P Käytännössä on tullut tuhottua lisää tilkkuja ja viimeisteltyä keskeneräisiä ompelupisteellä lojuneita surautuksia.

Lätkin nämä taas vähän intohimottomasti olkkarin pöydälle keinovaloon mutrulle, ruttuun ja vinoon, mutta kyllä mää vielä jonain päivänä hinkkaan upeita luomuksiani fotarissa ;) Tai sitten en...

Alkuun jämätilkku kalastavia karhuja, joihin yhdistin kalastavien karhujen raidan, jota sain kangasvaihtareilta sopivan palan. Raidat ja kuvio ovat siis sävy sävyyn, ja tämä levottomuus ei musta t-paidassa haittaa.


Ai että mää tykkään extraleveistä kankaista, niin kuin nyt vaikka tästä vihreästä ruudusta; oon tehnyt 50 sentin pätkästä jo 116-senttisen puseron ja vielä jäi kangasta tähän lyhythihaiseen! Oujee. Ja kuosikin on niin kiva.


Sitten vielä peruspusero talvi-iloa (kylläpä tuo kaula-aukko näyttää kuvassa ihan pyllynreiältä, vai onko tämä joku psykoanalyyttisesti orientoitunut musteläikkätesti?). Tätä kangasta, kun en aiemmin ole esitellyt, saa Sampsukasta, itse olen pihistänyt tätä suunnittelija Leena Rengolta. Tykkään väreistä oikein paljon ja vaikka mua ei haittaisi talvinen kuosi kesäaikaan, niin tämä paita on sopiva varmaan syksyllä tai talvella. Katsotaan nyt, miten kuopus kasvaa, kun kontrollissa on laukattu kuukausittain jo puoli vuotta...


Pipona pipoja

Aina silloin tällöin on tullut surauteltua varustelua välikauteen. Pipoja on syntynyt silloin, kun on tuntunut siltä, että joku kankaanlepare voitaisiin uhrata -- tai silloin, kun kuopus on saanut jotain kivaa ja esikoinen sanoo, että tästä lopusta tulee mulle pipo.

Löysin kirpparilta (sic!) tämän Ticketin välikausitakin ja tein sille kaveriksi hammaspeikkopipon, koska kangasta oli reilummin...Musta tää on kyllä yöpukukuosi, mutta kun värit passaa kivasti, niin onpahan pipoissa millä mällätä. Yleensä kun ne tuppaavat olemaan esikoisella aina hikisiä, joten onpa hyvä voida pestäkin välillä.



Tästä Leena Rengon suunnittelemasta Talvi-ilo -kankaasta esikoinen halusi pipon, ja sitä oli siihen juuri sopivasti. Ja kun sattuu vielä olemaan viime kesäinen huuto.net-löytö Reiman oranssi takki (metsästin ko. väriä hartaasti väritoivomusta kunnioittaen), joka passaa väreihin, niin ihan jeeshän tämä on. Tälle takille on toinenkin sopiva pipo, aivan ihana Kade-oravapipo, mutta se lörähti vähän viime kesänä, joten onpahan hikivara taas tällekin siis.


Tämän astronautin tein joskus talvella, kun esikoinen toivoi. Tuli  vähän iso, oikeastaan aikuiselle sopiva...En oikeen ite niin fanita omassa päässä, kun oon erityylinen, mutta jos sattuis löytymään joku, joka tykkää...Tai sitte fiksaan tämän vähän pienemmäksi.


Loppuun vielä pipo, joka pyörähti väärin päin (menee vaikka sen vihreän Ticketin takin kanssa), mutta annetaan sille anteeksi, koska se on tehty ihanasta Hilcon campanellosta :) Ostin sitä leggings-tarpeiksi Hanhelista.

Ja koska olen havainnut, että jotkut tuttuni käyvät kryptaamassa onnettomista ompeluksistani ja muista puuhastelujorinoistani varsinaisia Kuulumisia, laitetaan niitä tänne loppuun, jos joku luki vahingossa koko pläjäyksen (kiäh, kiäh): tuun hulluksi! Kattokaa nyt tätä keittiön lattiaa! Tässä siis yks ateria. Ruoka pitkin seiniä, raejuustot mäkeen, sitte varastetaan leipä ja sirpostellaan se matolle...Lounaan kruunasi läträys vessanpöntössä, sitten unille, jotka toivottavasti kestävät vielä jonkin aikaa...

Aika jaloltahan se tuntuu karjua itsekseen VOI V! Kun kuulemassa on alta yksivuotias ja kissa. Sellanen aika henkevä olo nyt.

Mun kodin hengetär -sympatiat alkavat kaikota tosissaan ja olo on pakokauhuinen. Ainakin tänään. Tai just nyt. Voi olla, että huomenna on taas aivan toisenlainen päivä.

Keittiötä en oo vielä siivonnut. Miksi, välipala löytyy jo valmiiksi katettuna.


maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kuulumisia posliinikukalta

Tässä vielä kuulumisia posliinikukalta :)

Huhtikuista kasvua

Kuulen usein narinaa kevään hitaasta etenemisestä, mutta minusta hidastelu on ihan parasta. Kun tulee välillä räntää niskaan, ei kevät humahda huomaamatta ohi. Voi ihastella rauhassa kevään merkkejä...

Kuten vaikkapa tätä neonvärisenä hohtavaa syyshohdekukkaa...

 Tai tulppaanien nousevia hiippoja...(huom. reppanat ovat aivan sorassa).


Röyhähtänyttä ruohopäätä...
 Semionnistuneita pottitaimia...

No sitten löysin tänään marketista muscareita eurolla! Tässä valkoisia, jotka vasta odottavat kasvuun lähtöä. 
 Ostin myös keltaisia narsisseja, joita sai kuusi kappaletta 2,5 eurolla...Ilmeisesti pääsiäisen mentyä kukat eivät kiinnosta, vaikka nyt on paras aika laittaa ne ulos! Nämä eivät tosin näytä sinisten muscarien kanssa kovin kauniilta vielä, kun sysäsin ne lootaan, jossa oli talven ajan kanervia...Mutta kyllä ne tästä...

Pientä juhlan aihettakin on ollut, ja kotona on kauniita kukkia:


Seassa myös ihania jaloleinikkejä:


Ja makuuhuoneessa ruusuja.

Kyllä maltan odottaa kesää ihan rauhassa ja nautin tästä tavallaan vuoden parhaasta ajasta. Kesä on aisteille niin huumaavaa aikaa, että paljon jää huomaamatta.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevättakki safarieläimistä

Tämän takin tekoa siirsin pitkään, mutta olen niin helpottunut sen valmistumisesta, etten taaskaan näköjään odota päivänvaloa...

Tai no lisätään alkuun näin jälkijättöisesti sovituskuva:



Tässä se nyt on lätkäistynä keittiön seinälle, öh, askarrellun auringon päälle...(puhutaan taas kuvakulmista...voe huokaus).

Kyseessä on Ottobren Jänis-kaavalla tehty anorakki kuopukselle. Sekä päällinen että vuori ovat puuvillaa, sillä kyseessä on kepeä kesätakki.

Päälykangas on Free Spirit Fabricsin Zoo Menagerie Safari Green, jonka on suunnitellut Eleanor Grosch. Olen hankkinut sen syksyllä TiRiTomista. Ostin itse asiassa aivan eri puuvillaa, neutraalimpaa, mutta se olikin loppunut ja otin tilalle tätä. 


Kaveriksi tein JNY Designin trikoosta tähtipipon, joka mätsää ruskeaan ja tähtiin, joita on vuoressa. Vuorikangas on Michas Stoffeckesta.

Etuhalkio oli hieman kinkkinen, mutta kyllä siitä selvisin. Ohje oli vaikeampi kuin toteutus....vaikka ei tästä mikään ammattilaisen taidonnäyte tullut :P

Jos vielä aamulla hävettää, laitan parempia kuvia. Tiedän vaan, että on tulossa kiireinen viikko ja olen pantannut tämän tekoa niin kauan, että heti pitää henkäistä, kun tämä on valmis! Lopullisesti motivoin itseni miettimällä, mitä laitan kuopuksen ylle vapun aikoihin, jos onkin jo tosi lämmintä...

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Huonekaluista

Kuukauden sisään on tullut vähän mööbleerattua ja mietittyä vähän kämppääkin. Tänään kotiin saapui ihka uusi, tai siis käytetty sänky, joka laitetaan esikoisen huoneeseen. Esikoisen sänky siirtyy kuopukselle viimeistään siinä vaiheessa, kun se ei enää pysy pinnasängyssään. Yläkertaan on muuttanut myös todella vanha klaffilipasto, jonka löysin osto- ja myyntiliikkeestä, ja puolestaan olohuoneeseen on siirtynyt vanhemmilta periytynyt vihreä vuodesohva, joka on töröttänyt keskellä olohuonetta varmaan kohta pari kuukautta (sohvan alla olevasta pölykerroksesta ajan voisi ehkä parhaiten arvioida...hmm). Sohvasta olisi siis tarkoitus päästä eroon asap. Tytär tarvii jo pöytätilaa, joten vanhempieni klaffilipasto siirtynee hänen huoneeseensa, kunhan se on korjattu, ruiskumaalattu ja kunhan olen vaihtanut siihen vetimiä.

Äiti käski jo nakata sohvan kaatopaikalle, mutta etsin sille vielä ottajaa. Musta huonekalujen löytyminen ja uudelleensijoittaminen on oikeastaan harrastustoimintaa, mitä EN tosin harrasta intohimosta ja muutoshalusta vaan ennemmin aina vain uusien käytännön "tarpeiden" (lue: tavaran hamstrauksen tai lisääntyvän väkimäärän vuoksi) takia.

Olen epämääräisen kateellinen sisustuslehtien kauniille pareille, jotka ylimalkaisesti pudottelevat paikkoja, joista ovat löytäneet jumalaisia huonekalujaan. Kuka ehtii ravata huutokaupoissa ja milloin missäkin? Ryhdyin tässä iltasella sisustuslehteä selaillessani (olen näköjään selviytymässä vauvakoomastani) pohdiskelemaan, mistä kaikkialta huonekaluja on tänne oikein päätynytkään. Samoin kiinnostaa, moniko niistä on rakkauden hankintoja, monetko tylsiä pelkästään käytännön sanelemia?

Mun sisustuksellista näkemystä edustaa vahvasti rakkauden (ja elinikäisten) huonekalujen hankinta. Aika hyvin siinä olen pysynytkin, mutta katsotaanpa, kuinka rehellinen olen itselleni ollutkaan. Mulla on nähtävästi valtavasti huonekaluja! *köh* Mutta ainakaan minimalistiksi en ole itseäni valehdellut...

Olisi mukava kuulla, millaisella filosofialla muut hankkivat huonekaluja. Niitä kun kaikilla on, enemmän tai vähemmän. Ovatko ne hetken fiilisostoksia? Joltakulta saatuja jämiä? Kirppiksen pakko-ostoksia? Ikean edullisia hankintoja? Trendejä mukailevia, niitä karttavia? Designia (jos termiä haluaa käyttää)? 

Jos hankin uutena, tulee suosittuja tiettyjä liikkeitä. Tai siis lähes aina Nivalan Laatukalustetta. Siitä ei ole mitään valittamista, sillä tiellä jatketaan.

Tässä yleisyysjärjestyksessä paikat, mistä omia huonekaluja on hankittu:
-osto- ja myyntiliike
-sanomalehden kotikirppisilmoitus (kerron, mitä haluan, se tarjotaan minulle...mm. tuo esikoisen sänky)
-kirppis
-uutena
-jonkun tekemä
-huutis
-roskalava

Tässä vielä lopuksi syntilista, jonka jouduin tekemään, että saisin käsityksen siitä, mistä huonekalut ovat:

-kiinteät kaapistot, olleet muuttaessa, ikä ehkä 15 v.
-pöytä, käytetty, sanomalehden kotikirppisilmoituksella (näitä tarvisi toisen puolikkaan, meillä kun oikeasti syödään lattialla, eli puoliksi fail)
-neljä jakkaraa, uutena (nämä vikaostoksia, koska lapsille epäluotettavan keikkuvia, joten puoliksi fail)
-naulakko, ollut muuttaessa
-hyllyjä, rakenneltu itse
-kenkäteline, ollut muuttaessa
-pieni senkki, kirppikseltä
-seinähylly, sanomalehden kotikirppisilmoitus
-2 kirjahyllyä, ystävän tekemät, saatu v. 2001
-sohva, uutena (rehellisyyden nimissä, näitä on tosi vaikea löytää mieluisina)
-ruokailuryhmä, uutena (metsästin puoli vuotta käytettynä, en kadu uutena ostamista, sillä todella mieluinen)
-akvaario, käytetty, huuto.netistä
-nojatuoli, ostettu uutena v. 2001
-nojatuoli, käytetty, osto- ja myyntiliikkeestä
-sänky, peritty vanhemmilta
-vanha senkki, käytetty, osto- ja myyntiliikkeestä
-yöpöytä, peritty vanhemmilta
-yöpöytä, 100-vuotias kaunotar roskalavalta, tuunattu
-kaapistot 60-l, alkuperäiset
-sänky, käytetty, sanomalehden kotikirppisilmoituksella
-vitriinikirjahylly, kirppikseltä v. 2000
-pieni pöytä ja tuoli, kirppikseltä v. 2002 (eivät rakkauden huonekaluja, mutta olleet näin pitkään käytössä, joten ei moittimista)
-sänky, käytetty, sanomalehden kirppisilmoitus
-kaapistot 60-l., alkuperäiset
-vanha pinnasänky, maalattu uusiksi, yliopiston kirppisilmoitus
-lipasto, ikivanha, osto- ja myyntiliikkeestä
-seinähylly, käytetty, sanomalehden kotikirppisilmoitus
-sohva, serkun vanha
-Sovella-hyllyjä, uutena
-säkkituoli, uutena (ei löytynyt käytettynä, vaikka laitoin lehteen ilmoituksen)
-ompelupöytä, entisen asukkaan vanha
-kaksi saunapenkkiä, Ikeasta
-kodinhoitokalusteet, uutena remontin yhteydessä
-kaksi laatikostoa, Ikeasta
-tuoli, käytettynä toimistotarvikeliikkeestä
-muovipöytä nettikaupasta
-tv-taso, ystävän tekemä
-tv-taso nettikaupasta
-vanha puhelinpöytä, osto- ja myyntiliikkeestä








tiistai 3. huhtikuuta 2012

T-paitatehtailua

Tein kuopukselle t-paitoja kangasvaihtaripaloista. On kyllä kätevää, kun saa vaihdettua omat kankaanloput jonkun toisen kankaanloppuihin. Samalla saa testiin sellaisia kuoseja, joista ei välttämättä ensisilmäyksellä niin paljon pidä, mutta joista tykkääkin toteutuksena. On ollut useamman kerran niin, että jostain olen tykännyt vasta vaatteena, ja joku ei ole vaatteena toiminutkaan siinä missä kankaana. Noh, horinat sikseen, on myöhä ja tekee mieli iltapalaa ja oli tietenkin pakko tuoreeltaan huonossa valossa päästä nämä kuvaamaan ja lisäämään...

Kaikki t-paidat on tehty Ottobren Slim fit -kaavalla. Kaikki kankaat siis paikallisilta kangasvaihtareilta ja Handmade-merkit Hanhelista.

Tämä kangas on LiandLon ja tykkään vaatteena.

Metsolan joustofroteeta, tykkään vaatteena.


JNY:n pilvitrikoota....itse asiassa en ole kovin suuri pilvifani, enkä JNY-fani. Aika yllättävää! Tässä palasessa on virhettä. Aluksi mua häiritsi se, mutta ei enää, ja saipahan vaihtaroija itselleen mieluista velouria (olen nähnyt toteutuksen jo blogissaan, hih). Virheestä huolimatta aion pukea pojalle tätä täyttä päätä. Sanotaanko nyt näin, että kuosivirhe on pieni virhe verrattuna poikasten elämän sottaamisiin...

Tämä kuosi yllätti, sillä on musta tosi söpö vaatteena. Ajattelin aluksi, että onpa tylsä kuosi, tää on niin nähty. Mutta tadaa! Olisin oikeastaan halunnut tästä rauhallisemman eli vihreäsävyisen, mutta koska sopivaa vihreää ei ollut, menin vastavärimeiningillä ja tykkään kyllä noista reippaan punaisistakin resoreista.

p.s. hula maja -blogissa on arvonta, eli sinne siis kaikki, jotka ovat kiinnostuneita melko vasta aloitetun blogin kehittymisestä (siellä on toistaiseksi ollut ompeluksia ja niissä merkeissä varmaan jatkuukin, mukana myös aikuiselle tehtyjä) tai 20 euron lahjakortista Royal-tuotteelle, tai sekä että! :) Kyseessä on bloggaajan ihka ensimmäinen arvonta, eli varmasti osallistujat lämmittäisivät kirjoittajan mieltä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...